Hän loi kysyvän katseen kasvatusisäänsä, ja kun tämä oli vaiti, niin hän huudahti:

— Se ei ole mahdollista. Olisiko tämä mies, jota olet opettanut minut vihaamaan, minun isäni?

— Poikani, sanoi piispa, — Jumala on tahtonut, että syntyperäsi, joka tähän asti on minullekin ollut salaisuus, nyt on tullut ilmi. Se hetki, jota joka päivä olet ikävöinyt, on nyt tullut… Älä kummastele, Kryysanteus, hänen käytöstään! Hän ei ole odottanut tällaista tietoa; älä siis ihmettele, että hämmästys voittaa hänessä ilon.

— Ei, jatkoi Clemens hetken vaiti oltuaan, — minä en usko sitä. Se ei ole vielä todistettu että tuo mies on minun isäni, ja ennenkuin tämä asia on täydellisesti näytetty toteen en tahdo tunnustaa häntä siksi. Häntä, joka vainoo uskoani ja kieltää jumalallisen ilmestyksen!

— Clemens, sanoi piispa, — mitään epäilystä ei ole enää siitä, että olet Kryysanteuksesta löytänyt sen, joka antoi sinulle elämän. Syleile häntä ja kiitä Jumalaa, joka vihdoinkin on täyttänyt hartaamman toiveesi: että saisit tuntea vanhempasi.

— Ei, mitä tekemistä minulla on tuon miehen kanssa? Sinä kuulet, en tunnusta häntä isäkseni. En ole koskaan halunnut päästä tuntemaan isääni, sillä sinä, Petros, olet minun oikea isäni, ainoa jota voin ajatella. Äitiäni olen ikävöinyt enkä häntä.

— Sinun täytyy antaa hänelle anteeksi, Kryysanteus, sanoi Petros. — Ensimäisessä hämmästyksessään hän unohtaa jumalallisen käskyn, että pojan pitää kunnioittaa isäänsä. Hän, tarvitsee aikaa tottuakseen siihen ajatukseen, että hän on sinun poikasi.

— Petros, et saa hyljätä minua, sanoi Clemens, — etkä kuunnella tuota miestä, jos hän viittaa johonkin oikeuteen, joka erottaisi sinut ja minut toisistamme. Minä olen löytölapsi. Niillä vanhemmilla, jotka jättivät minut kuolemaan nälkään, ei ole enää mitään oikeutta minuun nähden. Minä kiellän heidät.

— Kuitenkin, keskeytti hän ajatuksensa, — äitiäni tahtoisin nähdä. Tahdon sanoa hänelle että olen elossa ja kysyä häneltä, miksi hän hylkäsi minut luotaan.

— Äitisi, sanoi Kryysanteus, on kuollut. Hän kuoli, kun sinä makasit kehdossa.