Se ennustus, jonka hän oli lausunut Karmideelle, että sellainen päivä oli tuleva, oli siis käynyt toteen.
Tapaamme Rahelin kurjasta hökkelistä, satamakaupungin huonomaineisimmasta korttelista.
Hän on huoneessa, jonka sisustus osoittaa suurinta köyhyyttä. Yö on tulossa. Huonetta valaisee uninen lamppu. Rahelilla on sylissään lapsi, hänen ja Karmideen poika. Pienokainen nukkuu. Hurjan hellästi katselee häntä äiti.
Karmides olisi tuskin tällä hetkellä tuntenut rikkaan Barukin kaunista ja onnellista tytärtä. Epätoivo ja äidinilo taistelevat hänen kuihtuneilla, kuopillaan olevilla kasvoillaan. Syvälle vajonneista silmistä loistaa kuumeentapainen hohde.
Nyt kuuluu askeleita asunnon jyrkistä portaista. Ovi avautuu äkkiä, ja huolimattomasti puettu nainen astuu sisään hyräillen jotain laulua.
— Kautta Dionyysoksen, huudahti Myroo, sillä tulija oli hän, — pois nyt kaikki huolet! Kas tässä mitä tänä iltana olen saanut kokoon!
Hän heitti muutamia hopearahoja pöydälle ja jatkoi:
— Tämä riittää vallan kolmeksi päiväksi, sinulle ja minulle ja pojallesi. Kun tuuli puhaltaa satamaan, en ole vielä liiaksi heikko laakereita niittämään. Eläköön rakkaus!
— Hiljaa, kuiskasi Rahel ja näytti nukkuvaa lasta. Myroo, joka nähtävästi oli saanut vähän liikaa viinirypäleen mehua, alensi kohta ääntänsä.
— Ah, nukkuuko hän? sanoi hän ja kumartui piskuista katselemaan. — Kuinka hän on kaunis, kuules, ja kuinka hän on Karmideen näköinen! Olet sokea, ellet näe, että hän on Karmideen, tuon petturin, näköinen! Kuinka onnellinen sinun tulee olla, Rahel, kun sinulla on tuommoinen aarre! Eläköön unohdus! Kauas kaikki muistot! Päivä, jota elämme, on meidän. Tahdotko myydä poikasi? Kas niin, minä ostan hänet … en orjaksi, en, en, en sitä tarkoittanut … älä ole vihaisen näköinen … vaan sen tähden että hän miellyttää minua ja että minä tahtoisin pitää hänet omanani. Niin, mitä häneen tulee, niin tahdon sanoa, että tänään olen naapuriltamme, puusepältä, tilannut kehdon pojallesi. Hän tarvitsee juuri kehdon … ja sellainen huonekalu ei varmaankaan rumenna tätä suojaa. Kehto tekee että huone näyttää tavallaan siivolta ja säädylliseltä, se vaatii kunnioitusta ja myötätuntoisuutta.