— Vielä kerran: pois täältä! — Minä tunnen sinut, nuorukainen. Sinä olet tuon vanhan käärmeen poika ja itsekin käärme, jota olen kasvattanut povellani. Sinä olet tullut tänne varastamaan minulta, mutta varo itseäsi, Filippos, minulla on tarkat korvat ja silmät. Varas on joutuva häpeään.
— Isä, sanoi Clemens nähtävästi huolestuneena, — en ymmärrä sanojasi. Miksi olet vihoissasi minulle? Senkö tähden että sydämeni on paha? Minä rukoilen joka päivä uutta sydäntä, ja taivas näkyy tahtovan kuulla minua, sillä enkelit ja Jumalanäiti suosivat minua ilmestymisellään ja puhdistavat minua seurustelullaan. Etkö sinäkin, Simoon, ole taistellut synnin kanssa, ennenkuin saavutit sen pyhyyden, joka sinusta nyt säteilee? Sääli minua nuoruuteni tähden, isä, ja salli minun olla läheisyydessäsi virvoittaakseni sieluani ja vahvistuakseni sinun esimerkistäsi.
— Taivas itse on puhunut, lausui pyhimys. — Minun rukoukseni avasivat sen suun. Ukkonen jyrisi korviisi, että sinun täytyy poistua täältä, ja salama uhkasi pirstata sinut, jos vielä saastutat tätä paikkaa. Mitä sinulla on täällä tekemistä?
— Minä olen sen sanonut, kunnioitettava Simoon. Älä nyt enää ole vihoissasi!
— Oh, minä tunnen kyllä aikeesi. Sinut on tänne lähettänyt kirottu isäsi pakottaakseen minut kuolemaan nälkään ja janoon. Oi, minun on hirveästi nälkä, vaikeroi Simoon ruikuttelevalla äänellä; — hurskaat ja anteliaat ovat unohtaneet vanhan ja ruvenneet nuorta töllistelemään. Ei kukaan minua ravitse, ei kukaan kostuta nyt minun kieltäni. Kaikki menevät sinun luoksesi. Aa, voi sinuas, Filippos!
— Syytöksesi on väärä, isä Simoon. Minä tyydyn yhteen leipään, ja juomaveteni haen itse lähteestä.
— Sinua sanotaan nyt pyhäksi, jatkoi Simoon kähisevällä äänellä. —
Oletko kuullut että sinua sanotaan pyhäksi?
— Olen, vastasi Clemens, — ja tahdon Jumalan avulla tulla kelvolliseksi tätä nimeä kantamaan.
— Mutta minä sanon sinulle: pois täältä! Nyt heti sinun täytyy lähteä etkä koskaan saa palata. Tämä yö on vaarallinen, Filippos. Taivas ei ole vielä tyhjentänyt salamoitaan. Varo kirouksiani — ja kynsiäni. Näillä käsillä olen kuristanut Pauloksen. Ne tietävät, kuinka kurkkua tulee pusertaa. Varo omaasi!
— Oi, hyvä Jumala, mitä sanot? Sinä puhut järjettömästi, Simoon. Kenen sanoit kuristaneesi?