Vaan kolmijalka oli suunnattoman raskas; huolimatta Karmideen suonenvedontapaisesta voimanponnistuksesta sen paino ei sallinut sitä nopeutta, jota tässä oli tarpeen. Seuraavassa sekunnissa Joonas oli ohuen kitoonin läpi työntänyt tikarinsa kahvaa myöten Karmideen rintaan.
Myrkyllinen kärki oli löytänyt ja lävistänyt hänen sydämensä.
Hän kaatui, päästämättä huutoakaan, hengetönnä lattiaan, joka peittyi hänen vereensä.
Morsiushuoneessa oli kuultu kumeata kolinaa kun hän kaatui. Seuraavassa silmänräpäyksessä ovi äkkiä aukeni, ja naiset, hämmästyksestä mykkinä, näkivät mustapartaisen, kauhtanaan puetun olennon, kasvot kamalina, verisinä, kulkevan heidän ohitsensa ja nopeasti katoavan vastapäisestä ovesta, joka vei parvekkeelle.
Hermione oli ensimäinen, joka tointui. Hän kiirehti kamariin, josta tuo tuntematon oli lähtenyt, ja jossa hänen sulhonsa piti häntä odottaman.
Vaan näky, mikä häntä täällä kohtasi, pani hänet horjumaan takaisin, ja hän vaipui tunnotonna esillekiirehtävien ystäviensä käsiin.
Naisten huudot kutsuivat Kryysanteuksen ja harvat jälelle jääneet vieraat paikalle.
Heidän kokoutuessaan verisen ruumiin ympärille oli toinen laulava joukko Karmideen ystäviä seisahtunut häätalon edustalle.
Uudestaan kuului soittoa ja laulua ja tavanmukainen häälaulujen kertosäe:
Riemua, onnea suo, Hymenaios, suo hyvä Hyymeen!