Kuitenkin prokonsuli päätti lykätä vangitsemisen seuraavaksi päiväksi, jotta ennättäisi varoittaa Kryysanteusta ja antaa hänelle aikaa paeta. Tähän varoitukseen yhtyivät muutamat arkontin jälelle jääneistä ystävistä, jotka näkivät missä vaarassa hänen henkensä oli. Vaan jo ennen heitä oli Teodooros, jonka omaa turvallisuutta homoiuusialainen papisto uhkaili, saapunut Tripodikadun varrella olevaan surutaloon ja kehottanut Kryysanteusta pitämään huolta turvallisuudestaan. Teodooros aikoi samana yönä lähteä ystäväinsä, donatolaisten ja novatianolaisten kristittyjen luo, jotka Kryysanteuksen toimesta olivat saaneet asuntoja Suunionin vuoriseudussa. Teodooros kehotti Kryysanteusta tulemaan Hermionen kanssa sinne hänen kerallaan. Siellä he olivat Ateenan läheisyydessä ja saattoivat palata, niin pian kuin suotuisa tilaisuus ilmautui, tai paeta meren yli muihin maailman tienoihin, elleivät Suunionin vuoret enää riittäisi heitä varjelemaan.
Pako päätettiin, ja Teodooros auttoi tehokkaasti valmistuksissa. Vielä samana yönä Kryysanteus lähti tyttärineen Ateenasta Teodooroksen ja kahden uskollisen palvelijan kanssa.
NELJÄSTOISTA LUKU.
Suunionissa.
Kryysanteus ja Hermione viettivät Julianuksen kuolinvuoden syksyn ja talven Suunionin vuoriseudussa novatianolaisten ja donatolaisten uutisasukasten keskuudessa.
Nämä, jotka Kryysanteuksessa tunsivat hyväntekijänsä, jolle olivat kiitollisuuden velassa maallisen onnensa elpymisestä, olivat ilolla ottaneet hänet ja hänen tyttärensä luoksensa ja tarjonneet heille turvapaikan vuoriensa keskellä.
Täällä Kryysanteus ja Hermione elivät majassa, jonka uutisasukkaat olivat heille rakentaneet metsäkkään kallion juurelle, lähelle meren rantaa ja pientä satamaa, minkä uutisasukkaat olivat laittaneet kalastusvenheillensä.
Vaaran tullessa oli täällä mitä suotuisin paikka päästä nopeasti pakoon. Sellainen vaara ei todennäköisesti kuitenkaan voinut lähestyä tätä syrjäistä vuoriseutua, jossa ei vieraita käynyt, ilman että vuoristossa karjoineen kiertelevät paimenet ajoissa saivat siitä tiedon. Häiritsemättömässä levollisuudessaan ja rauhallisissa toimissaan nämät olivat yhä vielä säilyttäneet sen epäluuloisen valppauden ulkomaailmaan nähden, johon heidän entinen elintapansa oli heidät totuttanut ja jota heillä vielä oli syytä noudattaa, koska varmaa ei ollut, oliko heille suotu pysyväinen rauha vai ainoastaan aselepo.
Heti Jovianuksen valtaistuimelle-nousun jälkeen oli kuitenkin novatianolaistenkin korviin saapunut rauhoittava julistus, jossa uusi kristitty keisari sääsi täydellisen omantunnon ja tunnustuksen vapauden.
Tämä julistus ei kuitenkaan millään tavoin suojellut Kryysanteusta niiltä syytöksiltä, joita Ateenassa oli häntä vastaan nostettu Karmideen ja Simoon pylväspyhimyksen murhista. Hänen ainoana turvanaan oli hänen olinpaikkansa salaisuus, jota hänen ympäristönsä uskollisesti säilytti. Petroksen mieleen ei sitä paitsi juolahtanut urkkia Kryysanteusta niin likeltä Ateenaa.