Ei hyvä oo moniherraisuus; yks' herrana olkoon!
Toivon tästä lähtien saavani hallita yksin.
— Hämmästyttävä havainto oli, hyvä Annæus, että kapinallisten johtaja ei ollut kukaan muu kuin vanha ystävämme Kryysanteus. Kryysanteus johtamassa kristittyjä kiihkoilijoita! Zeus auttakoon, kohtalo leikkii ihmisillä.
— Älä unohda, Olympiodooros, merkitä teokseesi, että Kryysanteus on ollut Julianuksen opettaja viisaustieteessä ja sotataidossa. Voit lisätä, että Julianus tunnusti hänet mestarikseen, ei ainoastaan edellisessä, vaan myös jälkimäisessä. Jälkimaailma on antava arvon voitoilleni, kun ne saavutetaan sellaista miestä vastaan, joka sitä paitse taistelee ylivoimaisen, kiihkeän ja sotaan harjaantuneen joukon etunenässä, sekä puolustautuu vuoriseudussa, jota on vaikeampi valloittaa kuin linnaa. Mutta nyt toiseen asiaan. Minä odotan tänä iltana kylpyorjiani ja kylpytelttaani leiriin…
— Sepä suloista, hyvä ystävä.
— Ja palattuamme etuvartioista pitäisi kaiken olla järjestyksessä jotenkin mukiinmenevää kylpyä varten. Oi Korintos, kuinka kaipaan sinun mainioita kylpylaitoksiasi! Vahinko, ettei niitä voi kulettaa mukanaan sotaretkellä… Vielä yksi malja! Karmideen muistoksi!
— Karmideen! Hän oli viime aikoina vakaantunut ja ikävä. Vaan siitä huolimatta … kuolema sovittaa kaikki, ja varsinkin sellainen kuolema… Eläköön kaikkina aikoina hänen varjonsa!
— Juokaamme myös hänen ihanan leskensä malja!
— Minä olen ottanut lohduttaakseni häntä, sanoi Olympiodooros, — kohta kun hän on joutunut meidän käsiimme. Kaikki riippuu sinun voitostasi, jalo sotapäällikkö. Siis sama malja Karmideen varjolle, hänen leskelleen ja sinun voitollesi, joka on minun voittoni alku.
— Valitettavasti, hyvä ystävä, ei maksa vaivaa lohdutella leskeä.
Toinen on saamaisillaan hänen kultaisia hempeitään…