— Olet oikeassa … mitä enempää tahdommekaan? sanoi joku toinen läsnäolevista, jolla oli yllään täydelliset palatiinolaistamineet, mitkä oli voittanut saaliiksi viime taistelussa; hänen silmissään loisti uskonnollisen innostuksen tuli. — Emmehän mitään enempää toivokaan. "Jos meidän aikamme on tullut, niin tahdomme kunniallisesti kuolla emmekä sallia kunniaamme häpeäksi muuttaa".
— Vaan muistakaa, että kun miehet ovat kaatuneet, niin naiset ja lapset ovat turvattomat. Baalin papit kastavat väkisin vaimomme ja opettavat lapsemme kukkuloilla uhraamaan. Meidän lapsemme ja heidän lapsensa tulevat heidän itsensä kaltaisiksi ja kokoutuvat kärpäiskuninkaan ja hänen perkeleittensä alttarien ympärille. Meidän kylvömme ei ole tekevä terää Herralle, vaan tuleva muun rikkaruohon kaltaiseksi, minkä vihollinen on kylvänyt. David, jatkoi novatianolainen, joka puhui näin, kääntyen vanhaan donatolaispappiin, — mitä teemme vaimoillemme ja lapsillemme? Neuvotelkaamme siitä!
— Minä tiedän neuvon, lausui donatolaispappi syvällä äänellä. — Ukot, joilla on vielä voimaa heiluttaa veistä, ja pojat, jotka ovat kyllin vanhoja purraksensa, saavat paikan meidän riveissämme ja kaatuvat meidän kanssamme, kun olemme taistelleet ihanasti Herran silmien edessä. Vaan naiset eivät tule väkisin kastettavaksi eivätkä pienet lapsemme tule uhraamaan kukkuloilla … ei, ei, nähtyään viittauksen kädestäni ja kuultuaan sanan suustani he syöksyvät kallioilta mereen. Minä tunnen kansani.
— Tapahtukoon Jumalan tahto! sanoi novatianolainen.
— Hyvät ystävät, sanoi Teodooros, — kuulkaamme, mitä Kryysanteuksella, joka on johtajamme ja on yhdistänyt kohtalonsa meidän kohtaloomme, on tästä asiasta sanottavaa.
— Anna meidän kuulla mieltäsi, Ateenalainen, sanoi vanha David. — Sinä, joka vielä odotat pakanoiden esikartanolla, vaan jolla on otsallasi Herran merkki, että kerran olet astuva temppelin pyhyyteen, sinä olet urhoollinen kuin Juudas Makkabeus ja neuvokas kuin hän. Sen vuoksi kuulisimme sinua mielellämme, vaikka et olisikaan meidän vapaaehtoisesti valitsemamme päällikkö. Mitä ajattelet?
Kryysanteus, joka vaiti ollen oli kuunnellut edellistä keskustelua, sanoi nyt:
— Jokaisen taistelun tarkoitus on taistelijan pelastus. Kuinka pimeältä pelastuksen toivo näyttääkin, tulee meidän kuitenkin tehdä toinen suunnitelma kuin se, että hukumme vihollisen miekan kautta.
— Olet oikeassa, sanoi novatianolainen. — Vaan muuta loppupäätöstä en näe silmieni edessä.
— Me saamme vielä voittoja ja ruhjomme monen vihollisen, niinkuin ruhjotaan saviastioita; vaan meidän kohtalomme on kuitenkin ratkaistu, ellei Herra ihmeen kautta tahdo meitä pelastaa, sanoi palatiinin puvussa oleva mies.