Siltä paikalta, jonka hän oli itselleen valinnut, saattoi nähdä vastustajien koko rintaman ja samalla myös heidän oikean siipensä, jota vastaan hänellä oli aikomus karauttaa rautapukuiset ratsumies-joukkonsa.
Petros oli palannut ja asettunut paikalleen Annæus Domitiuksen viereen. Piispan silmät loistivat taistelunhalusta, ja hänen olennossaan näkyi kärsimättömyys ja hallitsijatahto, joita ainoastaan vaivoin saattoi hillitä. Vaan tänään prokonsuli oli päättänyt käskeä itse. Petros tiesi sen ja tahtoi pysyä vaiti ja olla sotamies, koska ei saanut olla sotapäällikkö.
Kun keisarillisen jalkaväen etulinja lähti liikkeelle painuakseen notkoon ja käydäkseen uutisasukasten rintaman kimppuun, johon ratsuväki maan laadun tähden ei voinut hyökätä, näkyi vastustajain puolella valkovaippainen ratsumies, joka juuri tuli oikealta siiveltä. Prokonsuli ja piispa tunsivat tämän ratsastajan Kryysanteukseksi. Hän oli eräältä kummulta murroksen sivulta tarkastanut vihollisen ratsuväen asemaa.
Seuraavassa silmänräpäyksessä uutisasukasten pienet kolonnat huutaen: Herran ja Gideonin miekka, ryntäsivät jyrkän vuorenrinteen partaalle ottamaan vastaan keisarillisen jalkaväen hyökkäystä.
Legionalaiset kehottivat toisiaan suurin huudoin, kiivetessään kilpi selässä ja miekka kädessä vuorta ylös. Vaan ennenkuin he ennättivät sen reunalle, karkasivat uutisasukkaat hurjaa vauhtia heidän kimppuunsa toistellen sotahuutoaan: Herran ja Gideonin miekka, ja ennenkuin he olivat ennättäneet järjestää rivinsä he heitettiin notkoon ja kärsivät suurta mieshukkaa.
Heidät johdettiin uuteen hyökkäykseen. He tekivät sen, vaan epäröiden; toisen kerran uutisasukkaat työnsivät heidät takaisin ja ajoivat heitä takaa kappaleen matkaa vuorenrinnettä myöten; he jättivät jälkeensä suuren joukon kuolleita ja haavoittuneita, joiden aseet uutisasukkaat heti korjasivat saaliikseen.
Mutta centuriat täyttivät kuitenkin notkon, marssien toinen toisensa perästä alas vuoritasangolta, jolle keisarilliset olivat asetetut. Siinä oli lopulta tiheä joukko sotureja, jonka täytyi, takana seuraavien rivien painalluksesta, tunkeutua ylöspäin ja hyökätä taukoamatta.
Kryysanteus ratsasti pitkin uhattua rintamaa ja katsoi, että harvalukuiset puolustusvoimat olivat tarkoituksenmukaisesti jaetut vahvemmille tai heikommille kohdille. Hänen ei tarvinnut kiihottaa soturiensa rohkeutta. He hehkuivat taisteluintoa. Joukko naisia oli rientänyt esille auttamaan taistelevia miehiä. Pelottavaa kolonnaa, joka nyt lähestyi ja jonka viimeiset rivit eivät olleet ehtineet notkoon, kun ensimäiset jo olivat ennättäneet ylös vuorelle, tervehdittiin, ennenkuin päästiin käsikahakkaan, nuolilla, heittokeihäillä ja kivillä, jotka saivat aikaan suuren mieshukan tuossa sakeassa miesjoukossa. Seutu kajahteli hyökkäävien ja hyökättyjen sotakarjunnasta — huudoista: Jumala ja keisari, jonka kaikuessa legionalaiset ryntäsivät esiin, ja Herran ja Gideonin miekka, jolla uutisasukkaat tulistuttivat itseään taistelemaan mies miestä vastaan.
Pian taisteltiin pitkin koko rintamaa. Maan laatu ei sallinut keisarillisten joukkojen muodostaa suljettuja rivejä. Ensimäiset, jotka ennättivät vuorenrinteen reunalle, saivat surmansa uutisasukasten miekaniskuista ja nuijankolauksista, vaan kaatuneitten sijaan tuli paikalla toisia, joita takaa tunkeva joukko vasten heidän tahtoansakin ajoi eteenpäin. Sysäys, jonka tämä joukko sai aikaan, oli hirvittävä ja olisi katselijasta, joka näki vähäisen vastustajajoukon, näyttänyt mahdottomalta kestää. Vaan taistelun päätös oli ratkaistu, jos hyökkääjäin onnistui voittaa itselleen jalankaan leveydeltä tasaista maata vietoksen yläpuolelta, ja uutisasukkaat, jotka tämän älysivät, taistelivat jokaisesta tuumasta kuin hengestään. Ei kukaan väistynyt paikaltaan; tappelu ikäänkuin heilui kapealla vuorenreunalla, ja vasta kun legionalaiset olivat tehneet mitä kiivaimpia ponnistuksia ilmaantui yksi ainoa kohta, mistä murrettiin aukko uutisasukasten rintamaan.
Tuskin oli tämä aukko syntynyt, ennenkuin joukko keisarillisia sotilaita tunkeutui sen lävitse. Hetki näytti ratkaisevalta. Uutisasukasten sotapäällikkö oli muualla, sillä taistelu oli alkanut myös oikealla siivellä murroksen ympärillä, ja Kryysanteus oli tällä tärkeällä kohdalla. Vaan hän oli aavistanut tämmöistä tapausta ja asettanut erilleen vähäisen apujoukon, yhden centurian, jonka oli määrä tukea rintamaa, missä se näytti heikoimmalta tai oli murtumisen vaarassa.