Tässä joukossa oli paljaita donatolaisia, miehiä, jotka olivat otelleet
Afrikan hiekka-aavikoissa ja Parnassoksen notkoissa.
Niitä johti vanha David.
Donatolaispappi oli miehineen palavoissaan odottanut hetkeä, jolloin saisivat ottaa osaa taisteluun.
— Veljet, huusi nyt David, — tuolla he ovat, amorealaiset ja jebusealaiset. Eteenpäin, te Herran sotilaat! Me lyömme heidät ja ajamme heidät aina suureen Sidoniin asti ja aina Mitspan tasangolle asti itään päin ja tuhoamme heidät, ettei ainoatakaan jää jälelle. Seuratkaat minua, te Israelin valitut!
Ja pieni donatolaisjoukko syöksähti eteenpäin tunkeutuvaa vihollista vastaan hurjan taistelunhimon vastustamattomalla raivolla. Keihäät murrettiin legionalaisten käsistä, kypärät halkeilivat kalpojen iskuista, kilvet murtuivat raskasten, nauloitettujen nuijain alla. Muutaman minuutin taistelu, ja se osa säännöllistä voimaa, jonka oli onnistunut saada jalansijaa vuorella, makasi maassa donatolaisten jaloissa tai oli hurjasti paeten heittäytynyt vuoren reunalta alas ja jättänyt voittajain käsiin lipun, jossa nuori kristillinen risti komeili niiden kirjainten välissä, jotka muodostivat vanhan kunnianarvoisan kirjoituksen: "Rooman Senaatti ja Kansa".
Tästä voitosta riensivät David ja hänen miehensä jokaiseen paikkaan, missä uutisasukasten rintama tarvitsi tukea. Pelottavan ukon vertatippuva nuija nähtiin heiluvan tiheimmässä taistelun tuoksinassa, ja hänen ääntänsä kuultiin, kun hän lakkaamatta kehotti miehiään ja kiihotti omaa ja heidän taisteluraivoaan sellaisilla sanoilla kuin:
— Lyökää heidät, lyökää heidät! Surmatkaa heidät miekan terällä, tuhotkaa heidät kuten Mooses Herran palvelija on käskenyt! Surmatkaa kaikki missä henkeä on! Älkää säästäkö heitä!
Taistelun näin raivotessa pitkin uutisasukasten rintamaa, Annæus Domitius oli ratsastanut vasemmalle siivelleen ja käskenyt hyökätä kapinoitsijain kylkeen.
Torvien törähdykset kajahtivat tältä puolelta notkoon vievien solien läpi, ja ne ratsujoukot, jotka olivat prokonsulin käytettävänä, karauttivat järjestetyin rivein rinnettä ylöspäin, murrosta kohti.
Uutisasukasten vaimot ja lapset, jotka seisoivat takalikon luoksepääsemättömillä kukkuloilla, päästivät yhteisen hämmästyksen huudon, kun tämä vihollinen, jota siihen asti ei oltu nähty, äkkiä ilmestyi hyökäten ratsuillaan niin huimasti eteenpäin, ettei sitä mikään näyttänyt voivan vastustaa.