Tällä ratsujoukolla ei ollut ulkomuodon puolesta mitään paitsi sotamerkit — kultaiset kotkat — mikä muistutti Rooman ratsuväen muinaisia aikoja. Paljassääriset, kevythaarniskaiset, komeakypäriset ja lyhytmiekkaiset ratsumiehet olivat muuttuneet haamuiksi, jotka kiireestä kantapäähän olivat eriskummallisen rautapuvun peitossa. Näiltä "rautapatsailta" — siksi heitä sanottiin — Rooma nyt, sotataidon yhä enemmän huonotessa, odotti voittojaan taistelussa persialaisia, gootteja ja allemanneja tai omia alamaisiaan vastaan. Jalkaväki oli ainoastaan Julianuksen lyhyen päällikköajan kuluessa saavuttanut entisen merkityksensä kadottaaksensa sen toisissa käsissä uudestaan ja vuosisadoiksi.
Näissä "rautapatsaissa" kangasti keskiaika.
Hyökkäävät rauta-aallot murtuivat kuitenkin murrosta vastaan; ainoastaan harvojen onnistui kannustaa hevosensa sen yli; toiset koettivat tunkeutua sisään sen ahtaista, monimutkaisista aukoista. Rivit joutuivat epäjärjestykseen. Syntyi tungos. Ne yksityiset ratsastajat, jotka olivat päässeet murroksen yli tai takertuneet kiinni yhteensullottujen puunrunkojen väliin, jäivät ilman apua. Muutamien onnistui päästä takaisin omaistensa luo; toiset kaatuivat taistelussa, jossa heidän haarniskansa olivat tehottomana turvana niitä puolialastomia mutta rohkeita vihollisia vastaan, jotka heitä heti joka taholta ympäröivät.
Annæus Domitius näki harmistuen, kuinka liike päättyi, josta hän oli odottanut voimakasta vaikutusta. Kun hän sen käski, oli häntä siihen kehottanut ratsuväen päällikkö, kerskaavainen ja ylpeä gootti; tämä oli vakuuttanut prokonsulille, joka ei tuntenut "rautapatsaiden" ominaisuuksia, että hän, goottilainen tribuuni, oli sellaisten sotilasten etunenässä valloittanut vaikeampiakin vallituksia, kuin tämä. Purettuansa harminsa pakanalliseen kiroustulvaan — vieläpä aivan oikeauskoisen piispan vieressä — Annæus Domitius käski puhaltaa peräytymismerkin; peräytyminen pantiin toimeen hyvässä järjestyksessä. Ratsuväki vetäytyi hitaasti notkoihin, joihin se ennen oli ollut asetettuna, ja heti sen jälkeen annettiin myöskin uutisasukasten rintamaa vastaan taistelevalle, uupuneelle jalkaväelle käsky vetäytyä takaisin ja entiseen asemaansa. Taistelu seisahtui hetkeksi koko rintamalla. Peräytyvät legionalaiset kuulivat takanaan novatianolaisten ja donatolaisten voitonhuutoja. Nämä eivät olleet puolituntisen verilöylyn kestäessä kadottaneet maata kämmenen leveydeltäkään suurempivoimaiselle viholliselle; heidän omat tappionsa olivat vähäpätöisiä, mutta vuoren rinne heidän allaan oli kaatuneisiin legionalaisiin peittyneenä.
Taistelu leimahti kuitenkin pian uudestaan tuleen. Prokonsulin valiojoukko, kaksi centuriaa palatiineja, jotka oli koottu Akaian eri kaupunkien linnaväestä, käskettiin valloittamaan ryntäyksellä murros ja avaamaan se ratsujoukolle. Osa muusta jalkaväestä, joka oli vastapäätä uutisasukasten rintamaa, vedettiin asemastaan tukeaksensa palatiinein hyökkäystä.
Muiden centuriain oli pysyminen toimetonna — ja lepo olikin heille tarpeen sen verisen ja sitkeän taistelun perästä jonka olivat kestäneet — jollei huomattaisi uutisasukkaiden paljastavan rintamansa auttaakseen uhattua kylkeään. Siinä tapauksessa legionalaisten piti käyttää tilaisuutta ja suuremmalla menestyksen toivolla uudistaa hyökkäyksensä rintamaa vastaan.
Kryysanteus oli ankarasti kieltänyt miehiään liikkumasta asemistaan, vaikka kuinkakin kipeästi heidän apuaan näyttäisi kaivattavan toisilla, uhatuilla paikoilla.
Davidin oli kuitenkin vaikea viihtyä siinä toimettomuudessa, johon hän nyt vihollisen peräydyttyä oli joutunut. Mitä oikealla sivulla oli tekeillä, sitä hän ei tiennyt. Sitä vastoin hän näki, että legionalaisten rintama notkon toisella puolen oli heikontunut eikä nähtävästi odottanut mitään hyökkäystä — sillä rivit olivat hajautuneet ja monta miestä laskeutunut maahan levolle.
David tahtoi käyttää tilaisuutta. Miestensä etunenässä hän astui alas vaikeakulkuisten kallioiden keskitse, jotka uutisasukasten vasemmalla siivellä erottivat notkon merestä, ja hänen onnistui kenenkään huomaamatta kiertää notko.
Häntä seurasi noin sata miestä, kaikki taistelunhimoisia kuten hänkin.