— Magogin sikiö, vastasi David, — sinä olet veljiesi kaltainen, et ainoastaan siinä, että olet kookas kuin Goliat, vaan myöskin suurisuinen ja kopea kuin hän. Mitä on sinulla ja kansalaisillasi kerskattavaa? Teidän isänne ovat tulleet niin monilukuisina kuin heinäsirkat Egyptin maan yli, ryntääksensä meidän maanääriemme kimppuun, ja katso, kourallinen roomalaisia löi ja hajoitti heidät kuin akanat. Vaan tämä ei estä sinun kieltäsi lärpättämästä. Minäpä vaiennan sen. Sinä olet tänään ja ainaiseksi kuoleman mies.
David torjui nuijansa varrella iskun, jonka barbari oli tähdännyt hänen päähänsä. Miekka luiskahti, osui Davidin vasempaan käteen ja leikkasi siitä sormet poikki. Vaan seuraavassa silmänräpäyksessä verinen nuija oli sattunut goottilaisen olkapäähän ja lyönyt haarniskan lomoon.
Isku hervaisi centurion käsivarren. Davidkin tunsi, ettei hän saamansa haavan vuoksi enää voinut voimakkaasti heiluttaa nuijaansa. He heittivät sen vuoksi yhtaikaa aseensa luotaan ja ryntäsivät, vihasta vaahdoten, toistensa kimppuun. Davidilla oli iästään huolimatta vielä hyvät ruumiinvoimat. Lyhyen nyrkkitaistelun jälkeen miehet tarttuivat toisiaan vyötäisiin ja kaatuivat painiskellen maahan, jolloin centurion kypärän hihna katkesi ja hänen päävaruksensa vieri pois. Silloin muuan Davidin miehistä, joka äsken oli suorittanut kaksintaistelun aivan lähellä ja voittanut, syöksähti esiin päällikkönsä avuksi ja halkaisi miekallaan goottilaisen pään, vaan kaatui samalla hetkellä itse erään legionalaisen iskusta uhrinsa vereen. Vanha donatolaispappi, vihollisestaan vapaana, nousi jälleen pystyyn Heerakleenkaltaisille säärilleen ja tarttui uudestaan nuijaansa. Hänen ympärillään hänen jälellä olevat miehensä taistelivat henkensä puolesta tai olivat jo kaatuneet keskelle vihollisten rivejä. Ei ollut ketään, joka olisi voinut suojella johtajaansa, kun tämä nousi ylös ja tarttui aseeseensa; usean keihään lävistämänä hän kaatui maahan, ja ryntäävät rivit tallasivat hänen ruumiinsa.
Taistelu pienen uutisasukasjoukon ja keisarillisten sotilasten välillä oli tällä kohdalla pian lopussa. Tuskin kymmenkunta miehiä edellisistä onnistui päästä verilöylystä ja pelastua pakenemalla asemalleen notkon toiselle puolelle.
Vaan tätä ei voitu enää puolustaa ylivoimaista vihollista vastaan. Miehet, joille Kryysanteus oli uskonut tämän linjan suojelemisen, makasivat suurimmaksi osaksi kaatuneina. Davidin omavaltainen menettely ja se seikka, että hänelle avuksi rientäneet uutisasukkaat olivat unohtaneet Kryysanteuksen käskyn, ratkaisi päivän ja koko tuon pienen armeijan kohtalon. Annæus Domitius antoi joukoilleen käskyn rynnätä ylängölle. Hän näki, ettei mitään vakavaa vastarintaa enää voitu tehdä sillä puolella. Legionalaiset lähenivät huutaen Jumala ja keisari.
Sillä välin oli taistelu lakkaamatta riehunut uutisasukasten kyljellä murroksen ympärillä. Palatiinit ja ne joukot jotka heitä tukivat olivat kerta toisensa perästä hyökänneet murrosta vastaan ja saaneet peräytyä. Taistelu jatkui vielä uupuneiden novatianolaisten ja keisarillisten välillä, jotka alati toivat vereksiä joukkoja käsikahakkaan. Kryysanteus oli astunut alas hevosensa selästä ja taisteli, missä vaara oli suurin, uutisasukasten rinnalla. Murroksessa ja sen ympärillä oli ruumiskasoja.
Ratkaiseva hetki oli nyt tullut täälläkin. Palatiinein oli vihdoin piispa Petroksen kiihottamina — hän oli kiiruhtanut persoonallisesti ottamaan osaa taisteluun — onnistunut valloittaa eräs vallituksen osa ja asettua sen eteen; sillaikaa heidän toverinsa hajoittelivat puunrunkoja raivataksensa tietä ratsuväelle, joka kärsimätönnä odotti tilaisuutta saada ottaa osaa taisteluun.
Tämä onnistui. Ratsuväki sai merkin lähteä liikkeelle.
Nähden sen vaaran, joka uhkasi, vaan tietämättä vielä mitä oli tapahtunut eturintamassa, Kryysanteus kokosi kaikki tarjona olevat voimat estääkseen tai ottaakseen vastaan "rautapatsaiden" hyökkäyksen. Ennenkuin nämä olivat ennättäneet perille, oli uutisasukasten kokoutunut voima epätoivoisella ponnistuksella heittänyt palatiinit vallituksen toiselle puolelle. Vaan seuraavassa silmänräpäyksessä "rautapatsaat" tunkeutuivat tehdystä aukosta sisään. Kapeassa aukossa otti heidät vastaan uutisasukasten pieni ratsujoukko, joka puolusti sisäänpääsyä. Murroksen aukon tukkivat pian kaatuneet miehet ja hevoset.
Sillä kannalla taistelu oli, kun Teodooros, joka Kryysanteuksen käskystä oli kiiruhtanut eturintamaan, ottaakseen selkoa sen tilasta, palasi ja ilmoitti, että asema oli melkein suojaton, ja että legionalaiset paraikaa painuivat laaksoon ottaaksensa sen valtaansa. Sanoma oli tuskin tuotu, kun ryntääväin ääni kuului.