Miehet astuivat taas ulos kammiosta. Yhdellä heistä oli kädessä joukko lehtiä, joihin oli kirjoitettu Delfoin Apolloonin muinoin antamia oraakelivastauksia. Niitä oli säilytetty samalla huolella kuin sibyllain ennustuksia. Vaan niitä ei oltu pantu kääryn eikä kirjan muotoon. Ikivanhan, pyhiin kirjoituksiin nähden käytetyn tavan mukaan ne oli koottu toisistaan irrallaan niinkuin olivat syntyneetkin kenties piti tämän järjestyksen myöskin muistuttaa tarujen sibyllojen tapaa kirjoittaa ennustuksensa puun lehdille, jotka he runoilijoiden kertomusten mukaan heittivät virtaan tai hajoittivat tuuleen.
Kun joukko jälleen seisoi lampun alla, jonka valo oli tasaisempi kuin loimottavan soihdun, niin kaksi miehistä otti käskystä päästään kypärän, joka heillä oli huppukauluksen alla, ja antoi ne täytettäviksi pyhästä kammiosta ryöstetyillä papereilla.
— Ymmärrättekö minua nyt? sanoi kalpeakasvoinen. — Me patustelemme hiukan kleeromantiaa (ennustustaitoa arvanheiton avulla). Sinä, Eusebios, otat Marcelluksen kypärästä Julianukselle…
— Anatema hänen nimellensä! mutisivat kaikki yhtä suuta.
— Ja minä otan Osiuksen kypärästä itselleni. Apolloon, missä tahansa olet, Olympoksessa tai helvetissä, nyt vannotan sinua ohjaamaan meidän kätemme oikeaan! Jos koskaan olet tulevia kohtaloita ilmoittanut, niin tee se nyt!
Kelmeäkasvoisen ääni ilmaisi sillä hetkellä kaikkea muuta kuin pilaa. Hän mutisi hampaittensa välissä jonkun manausluvun, pisti sitte kätensä Osiuksen kypärään ja otti sieltä pergamenttiliuskan. Eusebios otti samoin Marcelluksen kypärästä ja antoi näin sattumalta saadun paperin herralleen.
Kelmeäkasvoinen katsahti ensin sitä oraakelilausetta, jonka sattuma oli määrännyt Julianukselle, ja juonteet hänen synkissä kasvoissaan näyttivät jäykistyvän — sen jälkeen hän katsahti, itselleen määrättyä. Ympärillä olijat katselivat häntä suurimmalla levottomuudella. Kesti muutamia silmänräpäyksiä, ennenkuin hän avasi suunsa ja sanoi raukealla äänellä:
— Eusebios, ojenna käsivartesi!
Eusebios riensi tukemaan horjuvaa.
— Constantius, herrani ja keisarini, hän huudahti.