— Ei se ole mitään: Äkillinen väsähtyminen. Ankara ratsastus on uuvuttanut voimani. Ystävät, lähtekäämme, lisäsi hän hetken kuluttua. — Ei kukaan kuolevainen saa tietää minun olleen täällä! Ennenkuin lasken pääni levolle tämä perkeleiden pesä on oleva revitty pohjia myöten.
Constantius, sillä hänpä se oli, Rooman vallan keisari, Constantinuksen poika, lähti temppelistä nojautuen kamariherransa Eusebioksen käsivarteen seuralaiset ympärillään. Apolloonin lehdossa odottivat heidän hevosensa. Puolen tunnin perästä Delfoin laakso oli heidän takanaan. Muutamia päiviä myöhemmin hän tarkasti Antiokeiassa sitä sotajoukkoa, jonka kanssa oli marssinut Persian rajalta ryhtyäksensä taisteluun Julianusta vastaan. Ellei ota lukuun hänen läheisimpiä uskotuitaan, ei kukaan tiennyt, että hän niinä päivinä oli ollut poissa palatsistaan.
Kun Kryysanteus noin tunti yllä kerrotun tapauksen jälkeen, päivän sarastaessa, lähestyi temppeliä, löysi hän tyttärensä etusuojaman rappusilta pää pylvääseen nojautuneena; aamukasteen kostuttamina, tuulen hajoittamina tummat kutrit viruivat hänen marmorinvaaleilla poskillaan.
KUUDES LUKU.
Prokonsuli pulassa. Piispan palatsissa.
— Päivän selkeätä, vai kuinka, loistava ja jalo herra? Enkö ole selvästi todistanut, että Atanasios on sofista tai oikeastaan ei ollenkaan sofista, vaan sofistaa huonompi, sillä sofista tekee toki näennäisesti oikeita johtopäätöksiä?
Tämä kysymys lausuttiin keskustelussa eli keskusteluntapaisessa luennossa, joka eräänä kauniina iltana tapahtui sen kullasta ja marmorista säteilevän kylpylaitoksen tepidariumissa, jonka Heeroodes Attikos oli lahjoittanut Ateenalaisille. Tepidarium oli marmorilattialla, seinämaalauksina ja kasettikatolla kaunistettu, hämärästi valaistu sali, jonka hekumallisen lämpöisessä ja sulotuoksuilla täytetyssä ilmassa kylpyvieraat oleskelivat ennenkuin menivät kylpemään joko hikilöylyyn tai lämpimiin vesiin, ja johon he palasivat tullakseen sen monimutkaisen hieronnan alaisiksi, joka oli kylvyn viimeisenä ja herttaisimpana hekumana. Henkilö, joka lausui yllämainitsemamme kysymyksen, seisoi lakanaan käärittynä ja selitti asiata — milloin oikea etusormi pitkän ja kapean nenän vieressä, milloin piirrellen samalla sormella dialektisiä (ajatusjohto-opillisia) viiruja vasempaan käteensä — eräälle pienelle paksulle henkilölle, joka lepäsi alastomana pronssisohvan pulleilla patjoilla. Tämän ympärillä hääräilivät orjat, jotka kristalli- ja alabasteripulloista valelivat hänen jäseniään öljyillä ja hajuvoiteilla, ja, perehtyneinä kun olivat kaikkiin hieromistaidon salaisuuksiin, suorittivat toimensa mitä suurimmalla hartaudella ja säntillisyydellä.
Kysymyksen saaja, joka virui kylvyn tuottaman nautinnon seitsemännessä taivaassa, vastasi ainoastaan ähkyvällä äänellä, joka samalla kertaa ilmaisi hetken hekumaa ja hänen kärsimättömyyttänsä, kun tuli häirityksi ruumiillisen olemuksensa täydellisessä ja sekoittamattomassa nautinnossa.
Mies kylpyraidissa piti tuota röhkivää ääntä suostumuksena ja jatkoi:
— Että Origeneella joissakuissa kohdin oli vääräoppisia ajatuksia, ei ole ainoastaan minun yksityinen mielipiteeni, vaan saatan minä tässä kohden vedota Epifanioksen ja useiden muiden vakuutukseen. Atanasios turhaan koettaa puhdistaa häntä. Neekeri ei tule valkeaksi, vaikka hän yhdeksän kertaa päivässä kävisi kylmässä kylvyssä, lämpimässä kylvyssä, hikikylvyssä, ja antaisi kaikkien näiden siunattujen kylpylaitosten orjain hieroa itseään harjalla ja hohkakivellä. Neekeri on musta ja jää mustaksi, loistava ja jalo herra Annæus Domitius, vai kuinka?