— Hyvä isä, miksi tämä tekee asian arveluttavaksi? kysyi Eufeemios.
— Keisari Valens on kristittyjen vääräuskolaisten vihollinen, vaan osoittaa suurta suopeutta vanhan opin tunnustajia kohtaan. Häntä viehättää valitettavasti se väärä kunnianhimo, että hän voisi sanoa käyttävänsä oikeutta tasapuolisesti kristittyjen ja pakanain välillä. Sen vuoksi pelkään että hän, välttääkseen puolueellisuuden ulkonäköäkin, on suopeammin kuunteleva Karmideen sukulaisia, kun he puoltavat Hermionen oikeuksia.
— Ahaa, senkö vuoksi siis lähetät minut Hermionen luo taivuttamaan häntä jos mahdollista kääntymään julkisesti kristilliseen kirkkoon?
— Niin. Itselläni ei ole mitään menestyksen toivoa Kryysanteuksen tyttären luona, sillä hän vihaa minun kasvojani. Sinä olet kaunopuheinen, Eufeemios, ja osaat luikertautua naisten suosioon. Minä toivon että yrityksesi menestyy, sitä enemmän kun jalo Eusebia vakuuttaa Hermionen olevan kypsyneen armoa vastaanottamaan.
— Ateenassa puhutaan yleisesti että hän on kristitty.
— Minä tiedän sen.
— Ja että hän mitä pikemmin haluaa tulla kastetuksi…
— Senkin tiedän. Emme saa antaa kansan luottamuksen oppimme käännytysvoimaan joutua häpeään. Huhun täytyy toteutua. Pyhän oppimme kunnia, kirkon etu ja — sanon sen suoraan — oma kunnianhimoni vaativat sen.
— Olet oikeassa, hyvä isä.
— Sinä olet saava liittolaisia, hyvä Eufeemios, hurskaasta Eusebiasta, jonka on onnistunut saavuttaa Hermionen täysi luottamus, Clemensistä, onnettomasta kasvattipojastani, joka joka päivä ahdistaa häntä rukouksilla, että kastattaisi itsensä, ja ennen kaikkea auttaa sinua hänen oma murtunut mielensä. On vielä olemassa yksi seikka, joka on auttava taivuttamaan häntä. Lääkäri, joka hoitaa Clemensiä, lähetetään Hermionen luo ilmoittamaan hänelle ajatuksensa, että se ilo, jota nuorukainen tuntisi, jos Hermione ottaisi vastaan kasteen, saattaisi pelastaa hänet mielipuolisuudesta. Kaikki tämä on tekevä voiton sinulle helpoksi.