— Hyvä isä, sanoi Eufeemios arvellen, — ne liittolaiset jotka luettelet ovat mahtavia, vaan kuitenkin lienee tehtäväni vaikea suorittaa. Älä toivo nopeata menestystä! Minä tiedän Eusebian kautta, että Hermione inhoo kirkkoa. Teodooros on vuodattanut myrkkyään hänen sieluunsa. Oi, tuo Teodooros on vahingoittanut meitä enemmän kuin aavistatkaan. Hermione ei tahdo uskoa, että hengen armonvaikutukset sydämiimme ovat sidotut määrättyihin ulkonaisiin menoihin. Hän pitää ehtoollista ainoastaan muisto- ja rakkausjuhlana ja kastetta paljaana merkkinä siitä puhdistuksesta, jonka täytyy tapahtua sydämessä. Hän tunnustaa kyllä Kristuksen nimen, vaan on yhä vielä sama ylpeä, järkeen vetoava naisfilosofi kuin ennenkin.
— Tämä ylpeys täytyy voittaa, sanoi piispa, — ja syy, miksi jätin tämän toimen sinulle, Eufeemios, on se, että menestyksen täytyy olla pikainen. Muutoin voisimme kadottaa paljon. Minä odotan, että tehtäväsi on suoritettu kahdeksan päivän kuluessa tästä lukien…
— Hyvä isä…
— Se on viimeinen aika. Pitemmälle ei saa asiata lykätä.
— Vaan jollei minun onnistuisi…
— Niin täytyy kastetoimituksen kuitenkin tapahtua.
— Ahaa!
— Me emme saa pelästyä mitään vaikeutta, kun kysymyksessä on kirkon etu.
— Olet oikeassa.
— Kirkko ei ole unohtava niitä uskollista palveluksia, joita sen poika Eufeemios tekee sille, jatkoi Petros. — Todennäköistä on, Eufeemios, että sinusta tulee seuraajani Ateenan piispanistuimelle.