— Älä sano sitä valheelliseksi, sanoi vieras; — se on ehkä hengen keino suurta tarkoitusta varten ja sellaisena pyhä. Onpa älykkäitäkin ihmisiä, jotka uskovat huhua todeksi. Siinä kyllin, että Petros on varma voitostaan. Molemmista suurista leireistä hän on saava lukuisia ääniä.
— Hänellä on sentään varmaan mahtavia vastustajiakin, huomautti
Eufeemios.
— On kyllä…
— Ja näiden vastustajain joukossa on epäilemättä keisari Valentinianus itse ja koko hänen hovinsa sekä kaikki Rooman ylhäiset, jotka seuraavat hovin viittausta.
— Sinä erehdyt, sanoi vieras. — Jos ne olisivat hänen vastustajiansa, niin ei hänen menestyksensä suinkaan olisi varma.
— Keisari ja hovikin olisivat siis hänelle suosiollisia? Mutta tämähän on ihmeellistä!
— Sen voi kuitenkin selittää, sanoi vieras. — Kaitselmus on tahtonut, että isäsi Petros juuri näinä päivinä on saanut haltuunsa keinon, joka pettämättä hankkii hänelle keisarillisten suosikkienkin sydämet.
— Ja tämä keino? kysyi Eufeemios vaaleten.
— On raha.
— Ahaa, ajatteli Eufeemios, — sitä aavistin.