Kun Eufeemios oli lukenut kirjeen, niin hän käkesi antaa sitä takaisin, mutta vieras sanoi:
— Patriarkan tahto on, että pidät sen, jotta se aina muistuttaisi
sinulle niitä velvollisuuksia, joiden alainen tästä hetkestä olet.
Ja nyt lausun Eudoksoksen tervehdyksen hänen kuuliaiselle pojalleen
Eufeemiokselle, Jumalan ja Herran Jeesuksen Kristuksen rauhan.
Eufeemios kumarsi syvään, kääri huolellisesti kokoon tärkeän pergamentin ja pisti sen vyölleen.
— Puhukaamme peittelemättä, jatkoi vieras. — Eudoksos odottaa, että teet velvollisuutesi…
— Olen oppinut tottelemaan.
— Tiedän sen … eikä hän suinkaan ole pettyvä niissä ajatuksissa, joita hänellä on sinun innostasi kirkon hyväksi, sinun kuuliaisuudestasi ja viisaudestasi.
— Mitä isä Eudoksos vaatii kuuliaiselta pojaltaan? kysyi Eufeemios.
— Että älyät, mikä tällä hetkellä on kirkon ja Ateenan seurakunnan yhteinen etu…
Eufeemios oli vaiti ja katsahti kysyvästi puhujaan, joka jatkoi:
— Ja, kun olet päässyt siitä selville, että menettelet sen mukaan.