— Kuuliaisuus on oleva minulle keveämpi, toisti Eufeemios.
— Asia on siis päätetty, ja kirkko voi luottaa sinuun.
— Jumalan tahto tapahtukoon!
— Välttämättömän täytyy tapahtua pian.
— Minä käsitän sen.
— Saavu huomenna tähän aikaan yhtymispaikallemme. Minulla on enemmän sanottavaa sinulle nuoren Clemensin perintösäännöksestä. Sinun velvollisuutesi on katsoa, ettei koko tämä omaisuus häviä ensimäisen hoitajan kädessä hänen yksityisten tarkoitustensa edistämiseksi.
Eufeemios oli vaiti.
— Hyvää yötä, veli! Tapaamme toisemme siis huomenna?
— Niin.
Miehet erosivat. Eufeemios meni asuntoonsa piispan palatsiin.