Samana yönä oli Petroksella pitkä keskustelu kahden muun Roomasta tulleen miehen kanssa. Ateenassa oli niinä päivinä useita matkustajia tuosta suuresta maailmankaupungista, ja juonitteluja, jotka tarkottivat lähestyvää tärkeätä Rooman piispan vaalia, sommiteltiin siellä yhtä hartaasti kuin Konstantinopolissa ja Roomassa.
* * * * *
Eräänä pilvisenä ja sateisena iltana, kolme viikkoa ylläkerrotun kohtauksen perästä, nähtiin prokonsulin, Annæus Domitiuksen puoliso, hurskas Eusebia, kalpeana ja kauhistuneen näköisenä tulevan ulos pääkirkosta, istahtavan portaalin edustalla odottaviin vaunuihin ja ajavan pois.
Oli jo hämärä, ja kaduilta oli rankkasade karkoittanut melkein kaikki ihmiset.
Neljännestunnin perästä Eusebian lähdettyä pääkirkosta sen portti pantiin kiinni, ja parvi pappeja, huolellisesti kaapuihin kääriytyneinä, hiipi sieltä pois.
Yksi näistä papeista erosi toisista ja meni kiireisin askelin piispan palatsiin. Hänen kaapunsa alta olisi voinut tuntea mustatukkaisen Eufeemioksen kasvot, vaan ne olivat tavallista kalpeammat ja ilmaisivat syvää levottomuutta.
Kun hän oli saapunut palatsiin ja portinvartija avannut hänelle, kysyi hän äänellä, jonka koetti tehdä levolliseksi, oliko lääkäri hänen poissaollessaan käynyt piispan luona.
Portinvartija vastasi myöntävästi. Eufeemios kiirehti piispan lukuhuoneeseen.
Piispa Petros oli puolenpäivän aikaan, syötyään keveän aterian ja juotuaan pikarin vedensekaista viiniä, tuntenut pahoinvointia, joka kiihtyi niin nopeasti, että hänen oli täytynyt jäädä pois siitä salaa valmistetusta juhlallisuudesta, jonka illalla piti tapahtuman pääkirkossa, nimittäin Hermionen kasteesta.
Kun Eufeemios nyt astui lukuhuoneeseen, niin hänen isänsä piispa istui patjoilla varustetulla sohvalla sääret villapeitteeseen kääriytyneinä.