— Olen… Ja sinä olet ilmoittanut haluavasi keskustelua. Mitä tahdot minusta?
— Palasit juuri oikeaan aikaan saadaksesi tiedon eräästä julistuksesta, jota ensimäinen kaupungin valituista virkamiehistä on velvollinen ottamaan huomioon.
— No niin. Sinunko on siitä minulle ilmoitettava?
— On.
— Silloin siis mahdat sen tehdä prokonsulin puolesta, sillä hänen kauttaan keisari on tähän asti ilmoittanut tahtonsa Ateenan kaupungille.
Petros ei vastannut tähän huomautukseen, vaan kääntyi rahoja lukevan presbyterin puoleen. — Onko lasku lopussa? kysyi hän.
— Lopussa on, korkeasti kunnianarvoisa isä, vastasi tämä, vetäen kiinni kukkaron, johon oli pannut laskemansa hopearahat.
— Clemens, rakas poikani, jatkoi piispa kääntyen nuoreen esilukijaan, — ota tämä summa ja ja'a se odotteleville veliraukoille. Minä tiedän, että he mieluimmin ottavat almun sinun käsistäsi. Sano samalla oikeudenhakijoille, että palaavat huomenna tavalliseen aikaan, ja armonhakijoille, että he nyt pääsevät sisään.
Pappispukuinen poika vavahti kuin olisi herännyt syvistä ajatuksista nimensä kuullessaan. Hänen katseensa oli lakkaamatta tähystellyt Kryysanteuksen kasvoja. — Ensi kerran hän näki Ateenan pääpakanan, josta piispa niin usein, milloin harmissaan, milloin säälien oli hänelle puhunut. Vaan se kuva, joka piispan sanojen johdosta oli syntynyt nuorukaisen mielikuvitukseen tuosta tunnetusta filosofista, ei ollut todellisuuden mukainen. Clemens tahtoi väkisinkin keksiä hänessä jotain kovaa, röyhkeätä ja itserakasta tai pahanhengen tapaista. Siinä työssä hän nyt tuli keskeytetyksi.
Kun Petros kääntyi pois Kryysanteuksesta, oli tämä katsahtaen salin yli huomannut tuon nuoren papin. Clemens oli kalpea ja hoikka, vaan hänen kasvoistaan säteili enkelinkaltainen puhtaus, joka tunkeutui kaunista rakastavan Ateenalaisen sydämeen ja täytti sen säälillä. Hänestä tuntui olevan julmaa kohtalon leikkiä, että noin hento ja rakastettava olento oli jo puettuna pukuun, joka määräsi hänet luopumaan kaikesta sielun itsenäisyydestä ja sydämen luonnollisimmista taipumuksista.