— Alkmeeneko tätä kertoo?
— Niin, nämät ovat hänen sanojaan.
— Et kai ole aamun jälkeen ollut Teodooroksen luona?
— En, en sen jälkeen kuin vein hänelle ruoan.
— Hänen uppiniskaisuutensa saattaa minulle raskasta huolta. Toivon, että se keino, jota nyt käytämme, murtaa sen.
— Hän oli aamulla vielä herjausta täynnä, hyvä isä.
— Siitä on kulunut viisitoista tuntia. Ne ovat olleet hänelle pitkiä. Hän on mahtanut malttaa mielensä. Kun huomenaamulla aikaisin käyt häntä katsomassa, niin aseta vesiruukku ristikon eteen, niin että hän näkee sen voimatta sitä saada. Jumala minua … ellen lannista tuon pakankurisen pojan kapinallista henkeä!
— Aamen! mutisi Eufeemios.
— Iltaa on kulunut pitkältä, mene nyt levolle, ystäväni. Vaan sano ensin Clemensille, että minä olen valmis.
— Hyvä on. Toivotan sinulle hyvää yötä, isä! Lyhytkaulainen katosi ulos ovesta, joka vei peristyyliin.