"Niin kului kahdeksan päivää, jotka käytin kirjoittamiseen ja käsitöihin vaihetellen. Yhdeksättä päivää orjankauppiaan huoneessa ollessani tuli Kallimachos tyköni kahden miehen seuraamana. Kauhistuksella kuvailin mielessäni, että ne olivatkin ostajia ja tuskan tunteella ajattelin itsekseni, että ostavat ehkä minut. Tosin ei nykyinenkään tilani ollut suloinen, mutta se oli turvallinen ja kauhistuksella odottelin toisen isännän haltuun joutumista. Mutta ihmeekseni lukivat nämät molemmat miehet ainoastaan orjattaret, rupeamatta heitä likemmin tutkistelemaan. Minua kummastutti se. Eivätkä myös totisen ja kunnioitusta herättävän ulkomuotonsa puolesta nämät molemmat vieraat minusta näyttäneetkään orjankauppiailta.
"'Ainoastaan yhden erotan pois', sanoi Kallimachos, osottaen minua. 'Hänettä en voi olla'. Molemmat miehet katsoivat minuun hetkisen tutkivin silmin. Sitten tuli toinen heistä minun tyköni ja kysyi minulta, mistä olin. Mutta ennenkuin vielä ennätin vastata, otti hän pergamenttilehden, jolle olin kirjoitellut muutamia ajatuksiani joutohetkinä. Hän näytti hämmästyneen ja osotti lehteä seuralaisellensa, johon myöskin tuli hämmästyksen merkkiä. He juttelivat hiljaa hetkisen aikaa Kallimachon kanssa. Sitten astui se, joka oli ottanut minulta pergamenttilehden keskelle huonetta ja lausui korkealla äänellä: 'Te naiset ja neitsyet, jotka olette tässä kokoontuneina, olette vapaat orjuudestanne. Seuratkaa minua, että saan viedä teidät sinne, jossa pidetään huolta sekä ruumiistanne että sielustanne.'
"Sanomaton riemu syntyi. Useat orjattarista riensivät puhujan luokse suutelemaan hänen kättänsä tai halailemaan hänen polviansa. Vasta nyt saattoi oikein nähdä, kuinka onnettomiksi nämät raukat olivat tunteneet itsensä. Minulla oli myöskin halu saada kiittää miestä, mutta samassa tuokiossa astui hän minun tyköni ja ojensi minulle kunnioittavaisesti kätensä.
"'Terve, sisar, Kristuksen palvelijatar!, virkkoi hän. Minä silmäilin häntä hetken hämmästyksellä. 'Sinähän olet kirjoittanut nuot sanat, jotka luin pergamenttilehdestä: Joka korkeimman varjeluksessa istuu, hän sanoo Herralle — 'Kyllä', vastasin minä, 'minä uskon Kristukseen'.
"'Minä olen Ateenan seurakunnan presbyteri, Onesimus. Ja tämä on minun kanssaveljeni Aristarchos!'
"Sitten selitti hän minun olevan vapaan ja kertoi Ateenan seurakunnan keränneen kokoon summan rahaa, ostaakseen vapaiksi Kallimachon tykönä olevat orjattaret ja tehdäkseen siten Herralle otollisen työn. Heidät piti vietämän seurakuntaan ja opetettaman evankeliumissa, että he tulisivat osallisiksi pelastuksesta.
"Puolen tunnin kuluttua lähdimme me Kallimachon huoneesta. Orjattaret vietiin erityisiin kristityihin perheihin. Minä tulin omasta pyynnöstäni Onesimukselle. Hän tarttui käteeni ja vei minut puolisonsa ja molempain tytärtensä tykö. He ottivat minut vastaan kuin tyttärensä ja sisarensa, syleilivät ja suutelivat minua, ja kohta tunsin minä itseni niin perehtyneeksi heidän keskuuteensa, kuin olisin ollut heillä jo monta vuotta. Minä kerroin heille suruni ja kärsimyksenä, salaamatta mitään. Onesimus sanoi minulle nyt että heidän seurakuntansa oli alinomaisessa yhdistyksessä Korinton seurakunnan kanssa ja lupasi lähettää kirjeen Korinton piispalle hankkiakseen minulle likempiä tietoja.
"Mitkä onnelliset päivät olivat minulla nyt! Jo toisena päivänä antoivat molemmat sisaret minulle kultaisen rannerenkaan, johon oli piirretty sanat: Herra, auta palvelijatartasi Lydiaa.
"Onesimus ei ollut päivillä paljon kotona. Sielunhoito piti hänen aikansa hyvin ahtaalla. Varhain aamuisin kokoonnuimme me rukouksiin. Onesimus aina silloin luki ja selitti kappaleen pyhästä raamatusta. 'Aamulla nähköön aurinko pyhän kirjan polvillasi', oli hänellä usein tapana sanoa. Me päätimme hartautemme aina psalmeilla, ja samalla tavalla ylensimme mieltämme ennen levolle menemistämme.
"Mikä rauha vallitsi tässä huoneessa! Oi siunatut kodit, joissa Herran hengellä ja sanalla on sijansa! En tiedä, rakas tyttäreni, suoko taivas minulle sen, että saan kuoliossani jättää sinut kristillisessä mielenlaadussa kasvatettuna. Mutta jos vaellatkin pakanain tiellä näitä rivejä lukiessasi, niin käy kokemaan mitä äitisi on kokenut. Silloin löydät rauhan sielullesi. Tule valkeuteen, jotta saisit elämän, tule lähteelle, jotta saisit juoda virvoitusta. Katso sielujen paimenta, kuinka uskollisesti hän johdattaa omiansa, kokoo eksyneitä, tukee väsyneitä ja raskautetulta.