"Kahdeksan päivää sen jälkeen sai Onesimus kirjeen Korintosta. Piispa kirjoitti, ett'ei Philemon nykyjään oleksinut siellä, vaan että hänen isänsä oli karkoittanut hänet eräälle maatilalle Elikseen. Ei tunnettu seurakunnassa sen maatilan nimeä, mutta luultiin voitavan odottaa, että Philemon kohta itse ilmoittaisi itsestänsä piispalle, joka silloin paikalla lähettäisi tietoja Ateenaan.
"Tässä kirjeessä ei tosin ollut mitään varsinaista ilahuttavaa, mutta ei myös mitään epämyötäistäkään. Minä toivoin parhainta, sillä toivo, sanoo apostoli, ei anna häpeään tulla.
"Muutamaa päivää myöhemmin näin portinvahdin huoneessa vieraan. Paikalla tuli minulle ajatus, että se oli sanansaattaja Korintosta. Minä menin kiiruusti sisään ja huomasin Onesimuksen peittelevän kirjettä, jota hän näytti paraillaan olleen lukemassa. Minä peljästyin, sillä tieto, jota minulle ei ilmoitettu, oli varmaan paha. Mutta minun täytyi hillitä itseäni, ja kotilaisteni iloisat kasvot rauhoittivatkin myös minut, sillä tiesin, että he olisivat murhehtineet, jos tieto olisi ollut onneton.
"Niin kului kuukausi levottomassa odotuksessa. Silloin astui eräänä aamuna Onesimuksen puoliso minun tyköni salamielisesti hymyillen ja pyysi minun tuokioksi menemään etusaliin, sillä joku odotti minua siellä. Minä tottelin hänen kehoitustansa, ja siellä seisoi se mies, jota voin kutsua sulhasekseni.
"Philemon kertoi meille kaikki, mitä hän oli saanut kokea viime kuukausina. Hän oli ilmaissut isälleen suhteensa minuun, mutta Archias oli vannonut kaikkein taivaisten sekä maanalaisten jumalain kautta, ei koskaan sallivansa sellaista yhdistystä. Ensin koetti hän kuitenkin taivuttaa poikaansa hyvällä. Mutta kun Philemon, näistä koetuksista huolimatta, pysyi lujana, ryhtyi hän väkivaltaisiin toimiin: Minut lähetettiin Ateenaan orjankauppiaalle myötäväksi, Philemonin täytyi muuttaa Elikseen, jotta hän siellä, maailmasta erotettuna, tulisi järkevämmälle mielelle. Mutta hän oli diakoni, ja seurakunta rupesi kohta kuulustelemaan syytä hänen katoamiseensa, ja myöskin Philemon puolestansa katsoi velvollisuudekseen ilmoittaa olopaikkansa piispalle. Uskollinen orja välitti kirjevaihtoa. Kun Philemon sai tietää minun olevan turvassa Ateenassa, ei hän pitempään viipynyt Eliksessä. Hän pakeni ja onnistui suurien vaivojen perästä pääsemään Ateenaan.
"Kaksi päivää sen jälkeen siunasi kirkko meidän sydämmemme liiton. Onesimus teki piispan luvalla tämän juhlallisen toimituksen. Me olimme puolisot, eikä nyt muuta kuin tuumittelemaan vastaisuudesta.
"Onesimus neuvoi meitä asettumaan alussa johonkin kaukaiseen maakuntaan, ehkä Vähään Aasiaan, jotta olisimme turvassa Archiaan hankkeilta. Jonkun ajan kuluttua kun hänen ensi vihansa oli laimistunut, tekisi Korinton piispa sovituskoetuksen. Jos tästä kaikesta olisi onnellinen seuraus, niin voisimme heti palata Ateenaan takaisin.
"Me suostuimme Onesimukseen ja lyhyen neuvottelun perästä päätimme valita Epheson olopaikaksemme. Onesimus toimitti meidät Epheson piispan suosioon, ja neljätoista päivää sen jälkeen lähdimme matkalle uuteen kotoomme.
"Olimme olleet päivän ja yön matkalla. Aurinko hymyili ystävällisesti, ja Philemon osotti minulle, kulkeissamme pitkin rannikkoa, esi-isiemme jalokunniaisen taistelupaikan, Salamin lahdekkeen, onnettoman Aeginan ja hopearikkaan Laurion kukkulat.
"Seuraavana päivänä peittyi taivas pilveen ja puolenpäivän aikaan nousi ankara myrsky, joka yltyi yltymistään ja hurjalla vauhdilla ajoi haahtea läpi aaltojen. Samalla tavalla kuljetti myrsky meitä koko yön, ja vavisten odotin minä joka hetki haahteamme viskautuvaksi jollekin karille. Vihdoinkin koitti aamu, ja harmaassa sumussa havaitsin mustia kallioita edessämme. Ilolla huomautin Philemonille, että oli meillä maa läheisyydessä, mutta hän katsoi vaan totisena sinne päin, johon osotin eikä virkannut sanaakaan.