"Viisi minuuttia sitten tuli tänne Isiksen pappi. Jos tahdot odottaa kunnes hän lähtee pois, niin voit ilmoituttaa itsesi."
Lucius mietti hetkisen.
"Hyvä, minä odotan", sanoi hän, "mutta sinun pitää ilmoittaa minut heti."
Portinvahti huusi orjan ja käski tämän kysyä, päästäisikö herratar puheillensa Luciusta.
Muutaman minuutin perästä palasi orja.
"Marcia pyytää sinua odottamaan hetkisen. Pääset paikalla hänen puheillensa. Muuten", virkkoi hän sitten portinvahdille, "ei hän ota vastaan ketään."
Tuskin oli Lucius astunut sisälle tablinum'iin, kun Isiksen pappi, josta portinvahti oli puhunut, lähti pois tyytymättömän näköisenä. Lucius, joka heti arvasi hänen olleen tyytymättömän sentähden, että oli saanut liian pienen rahalahjan, katsoi hymyillen hänen jälkeensä eikä huomannutkaan, että esirippu huoneen perällä hiljaan väistyi syrjään ja pari mustaa silmää katseli häntä sen takaa. Mutta ainoastaan tuokion; sitten meni esirippu jälleen paikallensa. Luciuksen piti odotella kauan, ennenkuin sai tavata Marciaa. Vihdoin tuli orjatar ja pyysi Luciusta seuraamaan häntä; hänen herrattarensa odotti kammiossansa.
Lucius seurasi palvelijatarta eräänlaisella mielenliikutuksella. Palvelijatar seisattui erään oven eteen, jossa olivat raskaat, silkkiset esiriput, ja veti esiripun syrjään. Lucius astui sisään. Huone, johon hän tuli, oli hämäräinen ja ylellisellä loistolla järjestetty. Sen lattia oli peitetty Persian matoilla; sen laessa ja seinissä oli luonnikkaita, miedosti kangastavia värikoristeita. Siellä täällä oli kasviryhmien joukossa komea kuvapatsas.
Keskellä huonetta oli useita leposohvia, yhdellä niistä istui roomalainen patriisitar, ollen hänellä yllänsä valkoinen, purpurareunainen tunika. Tämä kallis pukine oli vyötetty kapealla, kullankudotulla vyöllä. Kaulassa ja käsivarsissa oli hänellä himeästi kiiltäviä, raskaita, etruurialaisia kultakoristeita, joissa oli taitehikkaasti tehtyjä korukuvia, ja hänen mustissa hiuksissansa kiilsi kapea, kultainen otsanauha.
Hänen säännölliset, jyrkkäjuonteiset kasvonsa panivat hänet vivahtamaan tylynlaiselle, mutta hänen hehkuvat, mustat silmänsä ja houkuttava naurunsa, joka tässä naisessa oli tenhovaa, poistivat heti tuon ensinmainitun tekemän vaikutuksen.