"Mitä pitää minun vastata?" sanoi hän itseksensä. "Teen itseni naurettavaksi, jos nyt peruutan lupaukseni. Minkätähden en peruuttanut eilen? Nyt ei minulla liene muuta neuvoa kuin lähteä mukaan."
Hän otti papyrusliuskaleen, kirjoitti siihen muutamia sanoja ja antoi sen orjalle.
"Tässä on vastaus."
Sitten alkoi hän jälleen lukea ja niin istui hän monta tuntia yhtä mittaa tieteistellen ja kirjoitellen muistoon. Päivän tullessa puoleen nousi hän ja meni ulos balkongille nauttimaan raitista ilmaa.
"Pitänee minun lähettää sanansaattaja Herenniukselle, saadakseni tietää miten Julian on laita", sanoi hän itseksensä. "Pitäisi itseni oikeastaan käydä siellä, mutta kammottaa minua tuo puolenpäivän kuumuus. Kirjoitan vaan muutaman sanan."
Hän istuutui kirjoituspöytänsä ääreen ja huusi heti sen jälkeen luoksensa orjan.
"Vie tämä kirje Herenniuksen huvilaan. Mutta paikalla! Sinun pitää saada vastaus."
Orjan lähdettyä, meni Lucius jälleen ulos balkongille.
"Miten levollinen olen tänään", sanoi hän. "Kuinka erilainen eilisen suhteen! Ystäväni kirja on tehnyt minulle hyvää. Semmoinen vakainen ja laimea kieli oli lääke kuohussa olevalle mielelle. Toisaalta kehoittaa minua myös tämä oivallinen teos saattamaan omat tutkimukseni päätökseen, ja toivon kohtakin sen tekeväni."
Palvelija tuli sisään ilmoittamaan vieraita tulleen. Lucius nousi paikalla ja meni vastaanotto-huoneesen.