Sitten meni hän hitain askelin sinne, jossa kantotuoli häntä odotteli.
Kahdestoista Luku.
Maailman pääkaupungissa.
Keltavesinen Tiber-joki juoksee iloisena latiumilaisen tasangon läpi merta kohti. Saatuaan lisäksi Anion, luikertaa se Rooman alueelle ja virtaa maailman kaupungin ohitse, joka on sen varrella ja rakennuksillansa peittää vierua Appian portista Hadrianuksen mausoleoon asti. Joen oikealla puolella kohoaa Janikulus-vuori lavealle ympärinsä näkyvine linnoituksineen. Kaupungin melu ei kuulu sinne saakka; se vaikenee jo sillä rannanäyräällä, johon heprealaiset ovat asettuneet pitämään rauhatonta kaupustelemista; ylängöillä ja vieruilla on elämä tyventä, rauhallisen maaelämän tapaista. Huviloitakin on siellä täällä, vaikk'ei lukuisasti. Istutettuja öljy- ja viinapuita on joka paikka täynnä. Mutta muukalainen, joka tulee katselemaan lumoavaa Roomaa, nousee kernaasti vaivaloista polkua ylös Janikuluksen kukkulalle, nähdäkseen ikävöityn kaupungin, jossa lakkaamaton elo tykyttää kaikkialla kimaltelevine palatsineen ja temppeleineen ja loistavine muistomerkkeineen levällään jalkainsa juuressa.
Janikuluksen kukkulalle on tehty pikkuinen penger, jota ympäröipi kivipenkeillä varustettu muuri. Täällä on matkustavilla tapana käydä. Täällä kohoaa juuri heidän edessään Capitolium synkeine linnoineen ja loistava Jupiterin temppeli, jota kypressit ja ruokamännyt ympäröivät ja jonka äkkijyrkkä kallionkylki erottaa joen uomasta. Forumia ei tosin näy, mutta temppelien ja basiliikkien harjat osottavat millä paikalla se on ja Palatinuksella olevan mahtavan Caesarin palatsin takaa näkyy Colosseumin valtava muurinreuna.
Kuka voi kertoella kaikki erikoiskohdat? Sadottain temppeleitä, vesijohtoja, riemuportteja, teaattereja kohoaa joka haaralla, komeudessa ja suuruudessa aina toinen toistansa mahtavampina. Ja kaupungin alueen loputtua tulee viheriöitä kenttiä lukemattomine huviloineen; niistä näkee lähtevän teitä kaikille haaroille, varsilla hautapatsaat, jotka totisina tervehtävät matkamiestä. Ja loitompana kohtaa silmä sinertävät Albani-vuoret ja viehättävän Tiburin, johon aurinko nyt kuvastuu. Myöskin Sabinin vuoret näkyvät selvästi ja Sorakte monine huippuinensa. —
Kaksi pretoriaania nojasi itseänsä edellämainitun penkeren muuria vasten ja silmäili kaupunkia alaalta. Toinen, jolla oli Rooman centurion merkit, oli parrakas, ahavoitunut ukko. Hän oli ruumiiltaan harteva ja lyhvenjäntterä. Toinen oli vielä nuorukainen, jonka kypärin alta riippui tuuhea, vaalea tukka ja jonka kasvot olivat lauhkeat ja haaveksivaisen näköiset. Muuten oli hän solakka ruumiiltansa ja aivan vastakohta vahvalle, urhokkaalle kumppanillensa.
"Tuota vuorta", virkkoi viimeksimainittu, "sanotaan Capitolium'iksi. Sinne kuljetaan aina saatossa, kun voittoriemuja pidetään ja voittaja uhraa siellä temppelissä. Minä olin kerran mukana sellaisessa juhlallisuudessa."
Nuorukainen katsoi hetkisen ukon osottamaan suuntaan.
"Sinnekö ovat he siis vieneet Tusneldankin poikansa kanssa?" kysäsi hän.