Hän vaikeni ja punastui.
"Minä tiedän", virkkoi Calpurnius leikillä ja viiputti sormellansa.
"Annas tänne kätesi. Onko sinulla mitään?"
"Prokonsuli sanoi minulle, että keisari oli tullut Aleksandriaan ja tulee luultavasti myöskin Kartagossa käymään."
"Minusta olisi hauskaa nähdä häntä. Septimius Severuksesta kerrotaan paljon hyvää."
"Jos tämä toive toteutuisi, aikoo prokonsuli panna toimeen suuria juhlallisuuksia. Jo eilen oli useita gladiaatorikoulujen isäntiä käynyt hänen luonansa. Sophronius aikoo myös kirjoittaa näytelmäkappaleen erityisesti sitä tilaisuutta varten."
"Siitä varjelkoot meitä jumalat", lausui Calpurnius.
"Samoin ajattelen minäkin", virkkoi hänen seuralaisensa nauraen.
He olivat tulleet Calpurniuksen asunnolle. Kynnyksellä otti heidät vastaan portinvahti nöyrällä kumarruksella. Taidokkaasti tehdyillä kivikutomilla kaunistellun käytävän kautta astuivat he atriumiin.[11]
"Sisaret ovat peristiilissä",[12] sanoi Calpurnius. "Minä tulen perästä niin kohta kuin saan toisen puvun päälleni."
Näin sanottuansa astui hän viereiseen kammioon. Hänen seuralaisensa meni atriumin läpi ja kääntyi kapeaan käytävään, joka vei huoneen sisustaan.