"Ja hän katosi.
"Mutta minä näin kansaa yltäympäri istuvan jännitetyssä odotuksessa. Minä kummastelin, ett'ei mitään eläimiä päästetty minua vastaan, koska kuitenkin tiesin olevani tuomittu petojen revittäväksi. — Silloin astui esiin musta egyptiläinen taistelemaan minua vastaan ja samalla tuli myös näkyviin julman pitkä mies, jonka pää ulottui korkeammalle sirkuksen muuria. Yllänsä oli hänellä pitkä tunika ja sen päällä purpurapuku ja kädessään raippavitsa, ikäänkuin eläinten kesyttäjällä, ynnä vihanta oksa, jossa riippui kultaisia omenia. Hän pyysi vaitioloa ja lausui:
"'Jos egyptiläinen voittaa tämän naisen, niin tappaa hän hänet miekalla; mutta jos hän voittaa egyptiläisen, niin saa hän tämän oksan'. Niin puhuttuansa vetäytyi mies jälleen takaisin.
"Me karkasimme nyt toisiamme vastaan ja alotimme taistelun. Minä tempasin häntä päästä niin, että hän kaatui kasvoillensa ja poljin jalkani hänen päänsä päälle. Kansalta kuului suostumushuuto.
"Mutta minä menin miehen luokse ja sain oksan.
"Hän antoi minulle oksan ja sanoi: 'Rauha sinulle, tyttäreni'. Iloisena voitostani menin ulos sirkuksen portista.
"Silloin heräsin. Nyt tiesin, ett'en tulisikaan taistelemaan petojen, vaan pirun kanssa. Mutta olin varma siitä, että minulle oli suotu voitto.
"Niin kului elämäni taistelupäivään asti. Taistelun kertoileminen on toisen tehtävä." —
Samassa tuli sisään palvelijatar ja antoi Julialle kirjeen.
"Eräs pretoriaanein centurio toi sen", lisäsi hän. Julia vaaleni, silmäillessänsä sen sisältöä. Äänetönnä ojensi hän sisarellensa sen. Sitten nousi hän seisoalleen ja katsoi miettiväisesti hetkisen eteensä.