Neitsy kiitti kyynelet silmissä.
"Mutta", lisäsi hän rukoilevasti, "älä enää kutsu minua Romulaksi. Vanha on kadonnut. Nyt olen minä Anastasia, sillä olen ylösnoussut pimeydestä valkeuteen."
Sitten meni hän takaisin diakonittarien seuraan yhdessä heidän kanssansa rukoilemaan, Muut kokoontuneet lähtivät pois salista.
Myöskin nuori pariskunta oli lähtenyt sieltä ja astui hitaasti Via Querquelanaa pitkin Colosseumiin päin. He olivat jo äänettöminä kulkeneet pitkän matkaa.
"Licinius", virkkoi vihdoin nuori vaimo, "minä tahtoisin mielelläni käydä katakombeilla. Tiedäthän, mikä minua vetää sinne. Tänään on sen tapauksen vuosipäivä, kun onneton ystävättäreni ja sisareni temmaistiin pois minulta. Jo varhain aamulla käskin palvelijattarien viedä sinne ruusuja ja valoa. Tahdotko tulla kanssani?"
"Aivan kernaasti", vastasi toinen. "Kun vaan se pitkä matka ei väsyttäisi sinua liiaksi!"
"Näen", vastasi nuori vaimo ilkamoivasti nauraen, "ett'et tunne minua vielä tarpeeksi. Minä jaksaisin tänään käydä Vejin matkan edestakaisin."
Licinius nauroi. "Sitä parempi!"
Ennenkuin tullaan Appian tien varrella olevan Cecilia Metellan valtavan kuvapatsaan luokse, nähdään oikealla eräälle maatilalle menevä sisäänkäytävä; tällä maatilalla kasvaa ruokamäntyjä, viikunapuita ja viiniköynnöksiä. Sen keskipaikoilla on nelikulmainen aukko, jonne käyvät raput. Niitä myöten menivät Licinius ja Julia sinne alas. Nämät raput vievät kapeaan, hiukan kapenevaan käytävään, jonka seiniin on hakattu hautoja. Noin kymmenen askelen päässä käytävän suulta on oikealla puolella pikkuinen kammio, jonka erottaa suljettu ovi käytävästä. Se on kauniisti koristettu väreillä, ja keskellä sen lakea näkee kukkakiehkuroilla ympäröityn hyvänpaimenen kuvan. Tämän ympärillä on raamatullisia kuvailuja, erittäinkin lohdullisia ylösnousemisen kuvia. Sivuseiniin on järjestelty haudat.
Yhden niistä eteen seisattuu nuori pariskunta. Muistopatsasta, joka on peitetty ruusuilla ja liljoilla, valaisee kaksi kallisarvoista pronssilamppua. Ne luovat himmeää valoansa marmorilevylle, jolla haudan suu on suljettu, ja josta katsomassakävijä saa lukea seuraavan kirjoituksen: