VICTORIA. ANIMA. DVLCIS. IN. PACE: VIVAS. IN. DEO. SEMPER.
(Viktoria, suloinen sielu, (lepää) rauhassa. Elä aina Jumalassa.)
Siinä vieressä on neitsyen kuva,[44] joka rukoilee kädet puoleksi kurotettuina. Se on siihen haudatun vainajan kuva.
Surullisina laskeutuvat Julia ja Licinius polvilleen haudan eteen ja rukoilevat hiljaa supisten.
Viiteselitykset:
[1] Syrokaldean kieltä, jota Vapahtajamme puhui. Lauselma Maran Atha, s.o. Herramme tulee, esiytyy ainoastaan yhdessä paikassa raamatussa, nimittäin 1 Kor. 16: 22. Suom. muist.
[2] Eräänlainen jalokivi.
[3] Kristillisyyden vanhoina aikoina kuvailtiin Kristusta hyvin tavallisesti hyvänpaimenen muodossa. Hyvänpaimenen kuvia tavataan koristuksina, paitsi hautakammioissa, myöskin jokapäiväisissä esineissä, niinkuin pikareissa, maljoissa, lampuissa, sormuksissa y.m.
[4] Montanus oli montanilaisuuden alkaja. Toisen vuosisadan keskipalkoilla esiytyi hän Pepuzan kaupungissa Phrygiassa profeettana ja kristinopin puhdistajana, Hän vaati ankaraa kirkkokuria, jonka mukaan ei saanut ottaa rikoksellisia takaisin seurakuntaan, oli pidettävä tarkka vaari paastoista, pysyttävä erillään toisista naimisista ja huvituksista. Naimattomuudelle ja marttyriudelle pani hän suuren arvon, halveksi tieteitä, selitti näkevänsä näkyjä ja voivansa ennustaa tulevaisia asioita, sekä julisti 1000-vuotisen valtakunnan kohta alkavan. Hän piti itseään Joh. ev. 15: 26 luvattuna Lohduttajana. Vaikka Montanus oli kaikin puolin vähän sivistynyt mies, eikä näytä olleen minkään järjenlahjojenkaan puolesta merkillinen, sai hän kuitenkin aikaan laajalle ulottuvan liikkeen, joka kohta esiytyi julkisena vihollisuutena kirkkoa vastaan ja jonka kirkko tuomitsi vääräoppiseksi.
[5] Kunnia olkoon Jumalalle korkeudessa ja maassa rauha hyväntahtoisille ihmisille.