[6] Pakanain kesken parjattiin kaikella tavalla kristityiden oppia ja elämää ja pidettiin heistä monellaisia vääriä luuloja, niinkuin muun muassa, että he muka palvelivat olentoa, jolla oli osaksi aasin, osaksi ihmisen ruumis. Mistä tämä kummallinen taru sai alkunsa, on mahdotonta nyt saada selville. Kirkonkirjailija Tertullianus (kuollut vuoden 220 paikoilla) arvelee sitä alkuansa hoetuksi juutalaisista, vaikka sitä sittemmin ruvettiin sanomaan kristityistä. Pakanalliset kirjailijat, muiden muassa Tacitus, tietävät myös kertoa juutalaisten harjoittaneenkin semmoista jumalanpalvelusta, ja kun roomalaiset usein luulivat juutalaisuutta ja kristillisyyttä samaksi uskonopiksi, niin on tällä arvelulla todennäköinen perustus.
Tätä luuloa kuvailee Palatinuksella olevasta keisarinlinnasta Roomassa vuonna 1856 löydetty piirustus, n.s. ivakrusifiksi, joka on piirretty seinään terävällä kalulla. Se esittää matalaan ristiin naulittua miestä, jolla on päänä aasinpää ja siinä vieressä nähdään nuorukainen rukoilevana kurottavan kättänsä ristiinnaulittuun päin. Kuvan alla ovat sanat: 'Aleksamenos sebeis deon' (Aleksamenos rukoilee jumalaansa). Kuva, joka näkyy olevan kolmannen vuosisadan alulta, ivaa siis kristittyä Aleksamenos-nimistä miestä.
[7] Pakanallisten roomalaisten ylijumala.
[8] Rakkauden jumalatar Venus.
[9] Kristillisyyden koko vanhemman ajan läpi kuuluu valitus, että Rooman maailmanvaltakuntaan hajautuneet juutalaiset koettivat salaisilla juonilla ja parjauksilla herättää esivallassa ja kansassa epäluuloa nuorta kirkkoa kohtaan.
[10] Quintus Septimius Florens Tertullianus oli roomalaisen centurion poika, syntynyt Kartagossa vuoden 160 paikoilla. Hän antautui alussa roomalaisen oikeuden tutkimiseen ja oli asianajajana Kartagossa. Mutta aikaisessa miehuudeniässään kääntyi hän kristinuskoon ja esiytyi monissa loistavissa kirjoituksissaan kirkon kiivaana puolustajana epäkristityitä ja harhaoppisia vastaan. Hän on kristillisyyden vanhemman ajan etevimpiä kirkollisia kirjailijoita ja jaloimpia henkilöitä. Vanhemmaksi tultuansa erosi hän kirkosta ja liittyi montanilaisiin.
[11] S.o. etusaliin.
[12] Pylväsympärystö.
[13] Eräänlainen naisten vaate, joka ulottuu jalan kulkkuun asti ja erotti roomalaiset naiset muista.
[14] Kala on hyvin vanha kristillinen vertauskuva. Se johtuu kreikkalaisesta sanasta ikhthys (= kala), jonka erityiset kirjaimet ovat alkukirjaimet sanoissa: Iesous Khristous Theon 'Yios (= Jesus Kristus Jumalan Poika Vapahtaja). Kalan kuvassa oli koko uskontunnustus Kristuksen kahtalaisesta luonnosta, hänen kuolemastansa ihmisten tähden ja hänen sakramenttien kautta edelleen jatkuvasta vaikutuksestaan kirkossa, samalla kuin se myöskin oli kristityiden, Kristuksen seuraajain merkki. Kalan kuvaa käytettiin sinettisormuksissa kuin myöskin kalanmuotoisia kristalli-, pronssi-, tahi hopeametaljongeja. Monta sellaista on säilynyt meidän päiviimme asti.