Lumous näytti poistuneen sen huudahduksen kanssa.
"Jumalat suojelkoot sinua, Marcella", sanoi hän ja riensi ulos.
* * * * *
Suuret hikipisarat olivat hänen otsallansa, voipuneena hiljensi hän käyntiänsä; hän oli julkisella paikalla. Hänen edessänsä kohosi mahtava temppeli. Hän kiiruhti sen rappuja ylös. Sen sisällä istui voimallinen Zeuksen[16] kuva valtaistuimellaan totisen ja majesteetillisen näköisenä. Hän lankesi polvilleen kuvan eteen ja oli siinä kasvot peitettyinä noin neljänneksen tuntia. Kaksi pappia meni hänen ohitsensa.
"Licinius, legaatti Licinius", kuiskasi toinen heistä, "mistä se tulee, että hän on täällä?"
Toinen nosti hartioitaan.
"Kukapa tietää. Pienen rahauhrin jättänee hän kuitenkin, voimme toivoa."
Nyt nousi Licinius ylös.
Hitailla askelilla lähti hän temppelistä. Hänen kasvonsa olivat kylmät ja liikkumattomat. Pappien tervehdykseen vastasi hän nyykäyttämällä ylevästi päätänsä. He katsoivat hänen jälkeensä kummastellen.
Neljäs Luku.