"Muukalainen", alotti vanhus juhlallisesti hetkisen vait'olon perästä, "pyhän jumalan äidin nimessä pyydän sinua sanomaan meille, onko hän, joka on puhunut nämät sanat, totinen mies vai yksi niistä pettureista, jotka kulkevat ympäri maata ja myövät ennustuksiansa meille."
Kreikkalainen veti suunsa nauruun.
"Se, jonka nämät sanat ovat", virkkoi hän sitten, "antakoon sinulle anteeksi kysymyksesi. Sinä et häntä tunne, sillä idässä, kaukana idässä, josta aurinko nousee, on hän astunut alas ihmisten tykö ja puhunut heidän kanssansa. Hänen on maa ja kaikki mitä sen päällä on. Hänen on voima ja herruus."
"Baal, Baal, isä", virkahti poika vilkkaasti.
"Hän tarkoittaa Baalia. Niin, Baal on suuri. Kiitetty olkoon hänen nimensä!"
Vanhus kumarsi nöyrästi päätään näihin sanoihin. Muukalainen teki vastenmielisyyden liikkeen.
"Samoin kuin sinun jalkasi ei pidä lukua madosta, joka matelee maassa, samoin myöskin on Herra polkeva jalkojensa alle Baalin", vastasi hän vakaisesti.
"Baalinko sanot sinä?" kysyi vanhus peljästyneenä ja peräytyi askelen takaperin.
Muukalainen nosti juhlallisesti kätensä ylös.
"Elonaika lähenee, joka niittää pois teidän jumalanne. Väkevämpi on tuleva heidän ylitsensä ja he kukistukoot! Hän on luova uuden taivaan ja uuden maan — voi sitä, joka ei tunnusta häntä!"