"No kotopaikkasi?"
"Pepuza Phrygiassa."
"Sinä olet siis ulkomaalainen. Mikä on tuonut sinut Kartagoon?"
"Minä olen tullut tänne julistamaan veljilleni totuutta, joka on meille ilmoitettu."
"Me tahdomme pitää huolta siitä, että nämät totuudenapostolit tulisivat harvinaisiksi", lausui prokonsuli uhkaavalla äänellä.
Sitten antoi hän vangille viittauksen mennä pois.
Mutta samassa astui Licinius esiin, kyyristyi ja kuiskasi jotain prokonsulin korvaan. Tämä nyykäytti päätään ja sanoi muutamia sanoja kirjurille, joka piti pöytäkirjaa. Sitten jatkui kuulustelu jälleen.
"Ahaa, Tertullianus! Siinä on meillä hyvä saalis. Sinä hullu; parempi olisi sinun ollut edelleenkin olla asianajaja ja antaa kristityiden olla kristityitä. Tällä kerralla käynee sinulle vaikeaksi luikertaa asiasta vapaaksi."
Tertullianus loi tuiman silmäyksen prokonsuliin.
"Sinä et varmaankaan tarvitse mitään asianajajata, mutta kyllä lääkäriä", sanoi hän pistävällä tapaa. "Siinä, jossa sinä istut, istui myöskin aikoinaan Vigellius Saturninus."