"Karhut, karhut!" huudettiin katselijain joukossa. "Eteenpäin kristiaanit!"
Kolme keihäsmiestä katsoa tuijottivat hetkisen kumppaniinsa, joka hiljaa vaikeroi.
"Kyrie eleison!" sanoi sitten taas sama mies, joka äskenkin oli lausunut nuot sanat, ja taaskin kertoivat hänen kumppaninsa samat sanat. Sitten meni hän ripeästi sirkuksen vastakkaiselle puolelle, jossa toinen karhuista seisoi aivan levollisena, samalla kuin toinen oli kiivennyt ylös kalliolle.
Hän oli vahvaruumiinen mies, hänen kasvoissansa kuvautui jäykkä uskalijaisuus. Vakavilla askelilla meni hän karhua vastaan.
Suostumushuuto kuului katselijoilta.
Mutta hän ei pitänyt lukua heidän suostumuksen osoituksestaan.
Nähtyään hätyyttäjänsä nousi eläin pystyyn ankarasti möristen. Mutta mies karkasi salaman nopeudella sen päälle ja syöksi keihäänsä sen ruumiisen. Tosin löi eläin käpälällään häntä kovasti olkapäähän, jotta veri kuohui siitä ulos, mutta yhtä vikkelästi kuin hän oli syössyt pedon päälle, yhtä vikkelästi väistyi hän nyt takaperin, samalla kuin karhu möyryten kaatui maahan.
Raivokas suostumushuuto kaikui katselijain huoneen läpi. Prokonsulikin taputteli käsiänsä.
Mutta ennenkuin taistelija oli vielä ennättänyt vetäytyä takaisin, nähtiin toisen karhun kiipeävän kalliota myöten alas ja hurjalla mörinällä syöksyvän häntä vastaan. Hän syöksi ripeästi keihäänsä karhua vastaan, vaan keihäs syrjäytyi, ja voimallisella käpälänlyönnillä paiskasi karhu tämän rohkean miehen maahan. Raivoisa peto viskautui sitten uhrinsa päälle ja repi sen peljättävällä tavalla, ennenkuin toiset keihäsmiehet pääsivät kumppanillensa avuksi.
Prokonsuli antoi viittauksen. Kuolleet sekä elävät vietiin pois sirkuksesta, ja uusi näytäntö alkoi.