Prokonsulin oma gladiaatorijoukko[26] esiytyi nyt ja näytti asetaitoansa. Pitkä taistelu kehkeytyi nyt näitten aseissa harjaantuneiden miesten välillä; he yhdistyivät parvissa toisiinsa ja jälleen hajaantuivat, ääntä virkkamatta taistelivat he keskenään, ainoastaan aseiden kalske ja haavoitettujen valitus kuului ylös katselijoille, jotka istuivat suurimmassa mielenjännityksessä. Kukaan ei heistä nähnyt sirkuksen palvelijoiden kamottavaa työtä, kun nämät kuljettivat pois kuolleita ja pahasti haavoitettuja. Mutta prokonsuli tahtoi säästää gladiaatorejansa, sentähden antoi hän jo puolen tunnin kuluttua merkin taistelun lopettamiseksi. Katselijain kättentaputuksilla lähtivät eloon jääneet gladiaatorit taistelutanterelta.
Päätöksenä tälle kaikelle piti olla näytelmä, jonka Sophronius oli kirjoittanut tätä juhlanäytäntöä varten. Kalliomaisema otettiin nyt siis pois.
Sophroniuksen näytelmäkappale kuvaili erästä salaliittoa, jonka Egyptin papit olivat tehneet maan kuningasta vastaan, mutta siinä oli runsaasti viittauksia Kartagon yhteiskunnasta, jonka tähden se siis toisia hauskutti, toisia närkästytti. Tämä mitätön lorukyhäelmä päättyi ylimmäisen papin murhalla, sillä sittenkuin hänen hankkeensa olivat tulleet ilmi, kuninkaan sotamiehet tappoivat hänet. Tämän papin osaa näyttelemään tiedettiin erään kristityn olevan määrätyn, joka sillä tavalla saisi kuolemanrangaistuksensa.
Ensimmäisen näytöksen kolmas kohtaus kuvaili avointa paikkaa temppelin edustalla. Etupuolella oli kullattu jumalankuva ja sen edessä alttari.
Ylimmäinen pappi astui nyt ensi kertaa esiin, yllänsä pitkä, valkoinen puku ja päässänsä öljypuun lehdeksistä tehty seppele.
Katselijain piiristä levisi ihastushuudahdus, kun tämä ihana olento tuli näkyviin. Ylhäisten naisten looseissa taputettiin käsiä.
"Mikä vahinko!" kuiskattiin joka taholla.
"Onko se kreikkalainen Apollonius?" kysäsi prokonsuli.
Siihen myönnettiin.
Ylimmäisen papin jälkeen tuli kaksi palvelijaa, välkkyvillä piiluilla varustettuina, taluttaen seppelöittyä sonnia, sekä joukko alhaisempia pappeja. Heidän vaatteidensa laskoksista kiiluivat tikarit. Juhlallisesti kulki tämä komea uhrisaatto taistelutanteren yli ja seisattui aivan jumalankuvan eteen.