"No, minä en tahdo kiistellä kanssasi sanasta", vastasi hän. "Onko prokuraattori kotona?"
"Kyllä hän on kotona, mutta ei kuka hyvänsä pääse hänen luoksensa", vastasi portin vahti ja huusi orjaa, joka meni ohitse pihalla.
"Anna hänen ilmoittaa sinut."
"Tässä on sinulle muutamia denaareja", sanoi centurio orjalle; "kiiruhda ilmoittamaan minua herrallesi. Minä olen centurio Saturninus. Prokuraattori tuntee minut kyllä. Sano, että minulla on sangen tärkeää asiata."
Orja lähti pikaisesti.
Jo muutaman minuutin kuluttua palasi hän takaisin.
"Herrani odottaa sinua."
Saturninus meni nopeasti yli pihan ja seisoi kohta prokuraattorin edessä, joka työhuoneessaan tarkasteli asiakirjoja.
Florus Nigrinus Bruttiumista oli pitkän ja rauhattoman sotamieselämän jälkeen ja alhaisesta säädystä kohonnut keisarilliseksi prokuraattoriksi Cedruksen vuorikaivoksiin. Vaikka luonnoltansa säveä, oli hän ulkomuodoltansa kuitenkin raa'anpuoleinen ja osotti piinallisinta täsmällisyyttä ja ankaruutta virassaan. Hänen rehellisyydestään ei ollut epäilemistäkään; sentähden ei tämän yli kuudenkymmenen vuoden vanhan sotilaan vähätietoisuutta otettukaan huomioon, kun hän prokuraattorin virkaan määrättiin, vaikka semmoiseen mahdikkaasen ja raskaasen virkaan olisi tarvittu tiedokas mies.
"No, Saturninus", virkkoi hän sisäänastuvalle, "mikä tuo sinut tänne?"