Prokuraattori tuli totisen näköiseksi ja nykäytti olkapäitänsä.
"Minun on säälini sinua", virkkoi hän. "Mutta häneen nähden et saa rukouksellasi mitään aikaan. Keisarin viha makaa raskaana tämän miehen päällä, sentähden että hän on herjannut isänmaan jumalia, on hyljännyt keisarin palveluksen ja liittynyt kristittyihin. Minä olen saanut erityisiä käskyjä pitää häntä kovalla ja tarkassa vaarissa."
Centurio painoi alas päänsä ja hänen kasvonsa vaalenivat.
"Nyt joudun minä, vanha mies, valehtelijaksi", jupisi hän surullisesti ja kyynelet tulivat hänen silmiinsä.
Prokuraattori meni myötätuntoisuudella hänen luoksensa ja virkkoi lempeästi:
"Tiedäthän, Saturninus, että kernaasti tekisin sinulle mieliksi, sillä sinä ansaitset sen. Mutta tässä tapauksessa —"
"Voi, herra", rukoili vanha sotilas, "etkö todellakaan voi tehdä mitään?"
Prokuraattori katsoi hetkisen miettiväisesti lattiaan ja virkkoi sitten:
"No, tahdon sinun sekä itseni vaaralla osottaa miehelle paremman asunnon. Asukoon hän sinun tykönäsi ja olkoon sinun erityisen silmälläpitosi alla. Tyydytkö siihen?"
"Kiitoksia, herra", vastasi centurio iloisella mielenliikutuksella.
"Enhän enempää tohdikaan pyytää sinulta."