"Sitten on ainoastaan yksi keino."
Hän meni suoraan Saturninuksen tykö ja kuiskasi jotain hänen korvaansa.
Tämä säpsähti peljästyneenä.
"Älä minua kiusaa", sanoi hän torjuvaan tapaan.
"Semmoinen ajatus on vaan minulla", puolusteli toinen ja astui edelleen.
Saturninus meni takaisin huoneesen. Hän käveli rauhattomana edestakaisin.
Viereisestä huoneesta kuului syvä huokaus.
"Saturninus!" huusi heikko ääni.
Centurio meni kiiruusti toiseen huoneesen.
Licinius makasi kalpeana ja voimattomana makuusijallaan. Hänen poskensa olivat kuopallaan, hänen silmänsä katselivat raukeina ja välinpitämättöminä eteensä ja hänen laihat sormensa olivat läpikuultavan näköiset.