"Nyt on kaikki puhuttu."
Ukko nousi seisoalleen ja lankesi polvilleen. Ja hän puhui juhlalliseen tapaan:
"Näin sanoo Herra: 'Minä pyyhin pois sinun pahat tekosi niinkuin pilven ja sinun syntisi niinkuin sumun. Käänny minun puoleeni, sillä minä pelastan sinut'."
Sitten alkoi hän rukoilla. Hänen huuliltansa tulivat sanat välistä vuorelta putoavan kosken kohinana, välistä puron hiljaisena lirinänä. Hän vei puhuteltavansa tuskallisen sielunhädän synkeään, kauheaan laaksoon ja johdatti hänet sitten jumalallisen armon valoisille kukkuloille, jonne vievän sisäänkäytävän suulla ovat sanat: "Jesuksen Kristuksen veri puhdistaa sinut kaikista synneistäsi."
Ja mitä pitemmältä vanhus puhui, sitä enemmän hälvenivät pois ne synkät varjot, jotka olivat asettuneet sairaan sielun ympärille, ja hän unhotti ruumiin kivut. Kyynelet, jotka hänellä oli silmissänsä, olivat ilonkyyneliä, ja hän tarttui sen miehen käteen, joka oli polvillaan hänen vuoteensa vieressä, ja painoi sen sydäntänsä vasten.
"Kiitetty olkoon Jesus Kristus!" sanoi ukko ja nousi seisoalleen.
"Ijankaikkisesti, amen!" vastasi sairas iloisesti.
"Poikani", jatkoi ukko, "minä lähden nyt tyköäsi. Suuri on niiden murheellisten luku, jotka huutavat lohdutusta, ja päivä on lyhyt. Pysy lujana Herrassa, niin et tarvitse ketään inhimillistä lohduttajaa. Hän on sauva ja luja linna sille, joka häneen uskaltaa. Meidän Herramme Jesuksen Kristuksen armo olkoon kanssasi ijankaikkisesti, amen."
Hän kyyristyi Liciniuksen puoleen ja painoi hänen otsaansa suudelman.
Sitten lähti hän kiiruusti pois huoneesta.
Seitsemäs Luku.