He menivät sisälle majaan. Puupenkiltä nousi vanha, mutta vielä voimissaan oleva mies, jonka kasvot olivat ahavoituneet. Unen pyörryksissä silmäili hän sisääntulijoita.
"Saturninus ja hänen ystävänsä ovat tulleet", kuiskasi Romula hänelle.
Vanhus tervehti vieraitansa sydämmellisellä kädenpuristuksella.
"Terve tulemastanne! Terve tulemastanne vanhan Stentuksen luo", sanoi hän. "Mutta teidän on tyytyminen semmoiseen kuin täällä on. Te olette täällä köyhän kalastajan mökissä." Sitten pyysi hän vieraita istuutumaan.
"Romula on laittanut illallisen teille", sanoi hän.
Nuori tyttö nauroi.
"Mitähän sanovat vieraamme keittotaidostamme? Karkea sardiinialainen ruoka, herra, johon et varmaankaan ole tottunut", sanoi hän kääntyen Liciniukseen.
"Älä siitä huoli", vastasi Licinius. "Kysy Saturninukselta, olemmeko me tulleet pilatuiksi siellä", lisäsi hän osottaen Cedrus-laaksoon päin.
"Emmepä laisinkaan", vastasi harmaa sotilas, joka alkoi tuntea itsensä tulleeksi hauskalle mielelle.
Suuri kala tuotiin kohta vieraiden eteen, ja siinä vieressä oli usea kiviastia vettä ja viiniä ynnä pienet pikarit. Nämät kalastajan suhteissa suurenmoiset pöytäastiat oli Stentus kerran hankkinut itsellensä Napolissa. Ne otettiin käsille ainoastaan juhlallisissa tilaisuuksissa.