Licinius huokasi raskaasti.
"Jos hänen tekonsa tuottaa hänelle onnettomuutta, niin painaa se ikuisesti mieltäni."
"Mutta minkätähden hätäilemme", keskeytti Romula. "Saturninus on perehtynyt vaaroihin sekä on ymmärtäväinen mies, joka varmaan on miettinyt kaikki, ennenkuin ryhtyi pelastamistuumaan."
Licinius kiitti näistä lohdutussanoista lempeällä silmäyksellä.
"Niin Romula", virkkoi hän, "tahdon ennemmin uskoa sinua kuin pahoja aavistuksiani."
"Koska aiot jatkaa matkaasi?" kysyi Stentus. "Minun täytyy tehdä tarpeellisia valmistuksia matkamme varaksi, sillä täältä on pitkä matka Aenariaan."
"Mutta vieraamme pitää kuitenkin ensin saada uusia voimia, ennenkuin hän voi ajatella matkan jatkamista", muistutti Romula.
Licinius mietti hetkisen itseksensä. Hän muisti vallan hyvin
Saturninuksen kehoituksen, ett'ei hänen pitänyt kauan viivytellä
Sardiniassa, mutta hän huomasi myöskin tarvitsevansa levätä, ennenkuin
hän antautuisi pitkälle matkalle.
"No niin", sanoi hän, "huomispäivän tahdon viipyä teidän tykönänne."
"Onkohan tämä aika kylliksi voimien saamiseen?" kysäsi nuori tyttö.