"En. Minun kotoni on kaukana tästä, kaukana toisella puolella merta."
"Olet siis syntynyt Italiassa?"
Rornula pudisti päätänsä.
"En ole latinalainen; olen Kreikanmaalta kotoisin."
"Kreikanmaalta?" toisti Licinius. "Minun olisi myöskin pitänyt paikalla aavistaa, kun näin sinut, että olet kreikkalainen. Mutta kuinka olet joutunut Sardiniaan ja tähän erämaahan?"
"Jumalat ovat niin sallineet", vastasi hän surullisesti. "Hellaasta tulimme ensin Napoliin."
Licinius ei tahtonut pitempään kysellä, mutta tyttö jatkoi itsestänsä:
"Napolissa kuoli minulta äiti. Stentus otti minut kasvattaaksensa ja toi minut tänne. Ensi nuoruudestani ei minulla ole mitään muistoja enään. Äitini jätti kuitenkin jälkeensä kirjarullan, joka Stentuksen puheen mukaan sisältää kertomuksen äitini elämästä. Mutta minä en taida sitä lukea, eikä Stentuskaan. Jos tahtoisit sanoa minulle, mitä äitiraukkani on kirjoittanut, niin olisin sinulle sydämmestäni kiitollinen."
Hän katsoi rukoilevannäköisesti Liciniukseen.
"Sen teen kernaasti", vastasi tämä.