— Hyvää päivää, isä! hyvää päivää Kristian Fredrik!
— Vai niin, tuletko sinä aikaansaamaan täällä hämmennystä jälleen — sanoi konsuli veitikkamaisesti.
Marianne ei vastannut vaan meni miettiväisen näköisenä pari askelta lähemmäksi Kristian Fredrikkiä.
Kuinka on purjehdusmatkan laita? — kysyi hän. Oletteko saanut veneen sunnuntaiksi?
— Pyydän anteeksi — vastasi hän — mutta purjehdusmatka jäänee sikseen.
— Miksi niin?
— Matkustan jo ensi viikon alussa.
— Matkustatte! — Minnekkä?
— Ulkomaille — Hampuriin.
— Ja kuinka kauaksi aijotte sinne jäädä?