— Niin, rakkaani, heidän mielestään vieraan. Et kai voi väittää, että hekin tuntisivat sinut?
He istuivat kauan ääneti. Katsoen vain toisiaan.
— Lupaathan, Tahvo, että pidät huolta itsestäsi rintamalla?
— Lupaan tapella niin kuin Pohjan Poika tappelee. Ja siinä on tekemistä kylliksi, pelkään mä.
Kyyneleitä kiertyi tytön silmiin.
— Mutta minä? Mitä tulee minusta, jos sinä…?
— Älä sure, mein liebes Kind! Minulla tapaa olla, niinkuin Kaira sanoo, seurana karjalainen hyvä onneni.
Samassa hypähtivät molemmat pystyyn. Ikkuna oli räiskähtänyt säpäleinä lattialle kiväärinperällä sisään lyötynä. Ulko-ovelle koputettiin hurjasti.
— Venäläisiä! huudahti Linda kauhuissaan.
Kuikka ei siekaillut. Hän sieppasi esille browninkinsa. Ensimmäisen kuulan ampui hän ulos rikotusta ikkunasta. Toinen, tarkasti tähdätty, sammutti äkisti kattolampun. Huone jäi täyteen pimeään.