Pentti tarttui kiihkeästi kohmettuneella kourallaan pojan käteen.
— Voitto? Voitimmeko me?
— Voitimme! Pajun kartano on meidän ja Valk samalla, sanoo kapteenimme.
Ryssät pakenivat, mutta suuri osa heistä sentään jäi kentälle.
— Entä pojat?
— Täällä ollaan, kuului Torttilan tuttu ääni.
Laukkanen ja Toikka ovat matkassa.
— Hermanni ei jaksanut lähteä mukaan, sanoi Laukkanen, ja Pentti oli kuulevinaan tutun äänen, jonka synnyttää kynsien pureminen. — Vaari on väsynyt kuin riepu. Onpa tämä ollutkin päivä!
— Entä Kuikka? kysyi Pentti. — Miksette sano mitään Kuikasta!
— Kuikka? kuiskasi Pikku-Matti. — Hän on haavoittunut niinkuin sinäkin.
Vatsaan.
Äänensävy ilmaisi enemmän kuin sanat. Pentti tunsi silmissään jälleen mustenevan. Kuikka — vaikeasti haavoittunut… Linda Lagle… heidän unelmansa…