— Entä muut? kysyi hän hiljaa.
— Sanotaan, että kaatuneita on kolmisenkymmentä, haavoittuneita kymmenkunta enemmän.
Seitsemänkymmentä Pohjan Poikaa vajaasta pataljoonasta yhdessä ainoassa päivässä!
Seitsemänkymmentä…
Penttiä värisytti. Hän ajatteli noiden seitsemänkymmenen kaukaisia koteja ja äitejä. Äitejä!
Isänmaa, isänmaa…
Yhdestoista luku.
— Hyvää huomenta, neiti Kamm!
Puhuteltu käännähti yllätettynä.
— Te täällä, kersantti Kaira! Miten olette joutunut tänne?