Mutta nyt?
Nykyisyys iski taas kyntensä häneen.
Miten toisenlainen oli Pentti ollut jo viime joululomalla! Hän oli puhunut ivaten kaikesta siitä, mikä heille molemmille oli yhteistä, rakasta.
Mutta Hanna ei tahtonut ajatella sitä.
Pentti, hänen Penttinsä oli haavoittunut! Ja nyt jälleen vaarassa. »Olkoon se minulle vaikka kuolemaksi, minun täytyy päästä täältä», oli hän kirjoittanut. Taisteluun, vaaraan paloi hänen mielensä. Ei kotiin.
Miksi ei kotiin?
Hanna tuijotti eteensä — eikä nähnyt mitään.
Hän kirjoittaisi Pentille, hänen täytyi saada kirjoittaa!
Hän nousi ylös, sytytti kynttilän ja kirjoitti nopeasti sydämen takoessa rauhattomasti, kiivaasti:
»Rakas Pentti!