— Et kai tahdo, että ilmoitus, jonka vuoksi Pikku-Matti antoi henkensä, jää saapumatta perille?
Jännes ei vastannut.
— Aja lujaa ja samaa vauhtia takaisin, ehkä ehdit vielä mukaan.
— Käskystä, kersantti!
Jännes heilautti ruhonsa satulaan, ja hetkistä myöhemmin katosi hän lennossa vasemmalle, rautatielle päin.
Ajomies oli hakenut hevosensa rekineen jälleen maantielle.
— Jatketaan, herra, sanoi hän ja hänen äänessään värähti karua myötätuntoisuutta. — Ehkä pojan voi vielä pelastaa.
Pentti kumartui haavoittuneen puoleen.
— Pikku-Matti, kuiskasi hän. — Voitko sinä kuulla?
Poikanen avasi silmänsä.