Laukkasen pulleille kasvoille lennähti raivon puna. Hän ei saanut suuttumukseltaan sanaakaan suusta.
— Antakaa olla jo, pojat, kiiruhti Pentti rauhoittamaan.
Toikka naurahti säälivästi ja käänsi selkänsä Laukkaselle.
Kukin vaipui märehtimään omia ajatuksiaan…
Ovelle koputettiin. Sisään astui kaksi virolaista sotamiestä.
— Terve, Suomen pojat!
Pentti vastasi miestensä puolesta tervehdykseen. Torttila teki tulijoille tilaa penkillä. Oljilla loikojat vääntäytyivät istumaan. Tarjosihan vierailu vähän vaihtelua.
— Tahdoimme vain omin silmin kerran nähdä Pohjan Poikia, joista on niin paljon puhetta kuulunut, selittivät virolaiset.
— Tässähän niitä nyt sitten olisi, oikein neljä kappaletta, kehaisi
Toikka leveästi.
— Merkillisiä miehiä, te, sanoi toinen vieraista, — marssitte noin vain läpi rintaman ja valtaatte vihollisen selän takana sen tukikohtia.